Viime torstaina pääsin itsekin pitkästä aikaa irtautumaan mukaan Lauran ja poikien aksareeneihin. Töitten jälkeen ajelin kotiin hakemaan Kätkäläisen kyytiin ja otettiin volvon nokka kohti kylää. Kävästiin ennen reeneihin lähtöä hakemassa Boosterin energia sapuskaa Ukolle ja ostettiin Kähmälle uus panta, mikä ei nyt sitten ehkä ollutkaan niin hyvä kuin miltä se aluksi tuntui. Noo, uutta etsimään varmaankin siis. Kylällä odoteltiin sitten Seon pihalla että Laura saapuu vihreällä salamallaan Reinon kanssa meitä noutamaan. Näin vaihdettiin autoa ja oma auto jäi viettämään iltaa huoltikan pihalle.
Automatka sujui taas höpötellessä ja "juoruja" vaihtaessa niinkö tähänkin asti aina. Rohkihallille perillä lähettiin käyttämään koirat ensimmäisenä lämppä lenkillä jonka jälkeen mentiin halliin sisälle odottelemaan toisten reeniläisten lopettamista. Sen jälkeen mie lähinnä jumitinkin penkille Kätkän häkin viereen kattelemaan ja koetin räpsiä kuvia. Joskaan ne ei taas onnistuneet kun en ottanut pientä valovoimaisempaa putkea mukaan lainkaan. Eihän tällä pitkällä oikein sisätiloissa saa mitään aikaiseksi. Mutta pakko tyytyä näihin mitä on annettu, ennenkuin rikastun ja voitan lotossa ;)
Kätkähän kävi taas ihan ylikierroksilla aluksi, mutta on se kyllä menny eteenpäin hirveästi siitä mitä olen viimeksi sen reenejä nähnyt ite. Toki, onhan Laura muistanu joka kerta reenien jälkeen soitella ja kertoa miten meni vaan on se eri asia olla kattomassa paikan päällä.
 |
| " Rauhotu." :D |
Koiran rauhoituttua homma näytti ihan eriltä ja sillä oli jälleen ihan superkivahauskaa. Kätkä irtoaa tosi hyvin jo lähes kaikille esteille eikä roiku Lauran kädessä juuri nimeksikään. Kepitkin alkoi sujua ihan super hyvin! Keinuakin ne oli kerennee reenata jo suht hyväksi, eikä Kätkä kuuleman enää äänestä välittänyt niinkö edelliskerralla. Tätähän reenataan vielä koiran hihnassa ollessa, mutta eikhän siitä hyvä tuu. Kaikista hauskinta tässä hommassa oli, että Kätkä veti ihan sikahyvin sillä aikaa rataa kun meikäläinen oli vessassa käymässä piilossa =D Selvästi siis omistaja pistää koiran pasmat sekaisin kyttäämällä radan reunalla, vaan kun se katoaa, ei tartte koiran ujostella että mamma kattoo vaan vetää sillä aikaa paremmin rataa kuin koskaan! Mitä tästä opimme? Omistaja, pysy poissa koiran näköpiiristä ja anna sen harrastaa yksinään ;)
Ensi sunnuntaina Pellon Rohkihyä-hallilla on hyväntekeväisyysepikset, johon todellakin ollaan menossa. Sinne odotetaan paljon väkeä ja sponsorit on ihan sikahyviä. Kannattaa siis vääntyä paikalle mikäli se suinkin vaan on mahdollista! Suosittelen =)
Share via Facebook
