Että usko kuinka voi potea huonoa omaa tuntoa, pahaa oloa kun saa soiton omasta sijoituskoirasta jota kohdellaan kaltoin. Sitä vellomisen määrää ei voi sanoin kuvailla. Miksi? Mitä? Kuinka? Täh? Paikkahan oli niin kiva, kun itse koiran sinne vein luovutusikäisenä. Se nainen vaikutti niin ystävälliseltä ja rehellisestä, kuulumisia kysellessäkin sanottiin koko ajan että hyvin menee. Aluksi kyseltiin jos joku koiran pidossa mietitytti ja vastauksia annettiin. Kaikki tuntui olevan hyvin. Kuinka tässä enään luottaa ihmisiin?
Mutta totuus olikin sitten toisenlainen. Voi kuinka se minua korpeaa. Onneksi on vielä ihmisiä olemassa jotka ovat huolissaan pienen koiran elämästä ja näin ollen ottavat asiakseen ilmoittamisen. En voi olla kuin Erittäin Kiitollinen kyseisille jotka ottivat yhteyttä.
Eli pienenpieni lapinporokoira narttu Korpikairan Kaamosvalo "Kira" lähti sijoitukseen kauttani ja viime tiistaina kävi kasvattaja hakemassa kyseisestä paikasta Kiran pois. Mie hain Kiran lauantaina kotia samalla reissulla kun kävin katsomassa toista sijoitusnarttuani. Kuinka useasti kuulin tässä 3kk aikana että koiran kanssa menee hyvin. Kiraa oli kaltoin kohdeltu ulkoilutuksen ja ruokinnan suhteen, jotain sohvalta alas potkimista yms "pientä" oli myös tapahtunut joka näkyy koiran käytöksessä. Luokse tulossakin on tapahtunut jotain, aluksi se luokse pyydettäessä tuli oikein hitaasti ja kierrellen mutta tuli kuitenkin. Tähänkin on tullut nyt muutos jo tässä kovin lyhyessä ajassa. Eihän se juuri muuta osaa kuin istua ja kaikki muu on aivan uutta ja ihmeellistä. Mutta on todella nopea kaveri oppimaan.
Kiralla on ikää 5kk:tta ja nyt on opeteltu oikein tohinalla sisäsiistiksi lauantaista ja se alkaa ollakkin jo hyvällä mallilla. Sunnuntai aamuna sain vielä kantaa koiran ulos jotta se meni sinne, iltapäivällä Kira kuitenkin juoksi jo itse suoraan ulos kun oven avasi ja osaa jo pyytää itse ulos kun hätä on. Eilen oli muutenkin niin paljon uutta ja erilaista pienen elämässä. Se pääsi ulkoilemaan irti ja voi sitä riemua ja vauhtia kun se hevosten tarhassakin puottaa. Osaa kuitenkin lukea "laumaa" ja omien loikkiensa välillä pitää kuitenkin silmällä missä jokainen hevonen menee. Tämä on tosi hyvä ja tärkeä taito. Eilen leikittiin toisten koirien ja kisun kanssa sekä tallin pupuakin moikattiin. Tytöllä on kyllä pää ja luonne kohillaan. Ei voi kun kehua. Kovin laihahan se vielä on, mutta tästähän on suunta vain ylöspäin :)
Lauantaina käytiin tosiaan katsomassa Ukon pentusia jotka täyttävät tänään kolme viikkoa. Niin äkkiä aika rientää! Siellä pentulaatikossa odotteli viisi pientä tuhisijaa, kaksi kermaa ja kolme mustaa merkein. Niin suloisia että. Näistä omaksi nyt valikoitui sitten se kerma tyttö.
