Hilppu tuli taloon

Taas on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä, asiaakin olisi ollut vaikka kuinka mutta jotenkin päivittäminen on jäänyt vain ajatuksen tasolle.

Hilppu 10vk

Paimentamassa ollaan Ukon kanssa edelleen käyty vaikka heinäkuulle tulikin muutaman viikon paussi. Paussin jälkeen saatiin kokeilla paimennuksen esikoetta 'mölleinä' ja se meni ihan penkin alle Ukon kanssa, minkä osasin odottaa. En siis kerinnyt hommaa jännittää ollenkaan kun se ilmoitettiin paikan päällä meille tehtäväksi. Naureskelin vain ettei siitä mitään tule tälläisen paussin jälkeen. Eikä siitä mitään tullutkaan, mutta hauskaa oli. Ukko häsläsi ja sähläsi joka suuntaan ja niin tein mieki. Lampaatkin meni minne halusi, siinä alkusählinkien aikana.

Viime viikon paimennus menikin sitten jo paljon paremmin kun ei ollut pitempää taukoa. Ukon kanssa otettiin heti alkuunsa uusi tyyli käytäntöön. Ennen kuin liikutellaan yhtään lammasta pitää äijä rauhottaa paikalleen istumaan tai makaamaan. Ja näin tehtiin, heti alkuunsa Ukkoon sai paremmin "yhteyden" ilman mitään merkkailuja ja nuuskuttelua ja päästiin heti työn makuun. Välillä otettiin kuljetuksesta koira seis paikalleen ja siirryin itse laumalta Ukon luo ja lähetin sen hakemaan lauman takasin minun tykö. Ja homma toimi. Tämä alusta asti HETI vaatiminen selvästi toimii Ukon kanssa joten tämä tyyli jää meille kyllä käytäntöön.

Shiro nuuskuttelemassa =)

Mutta palataanpas otsikkoon eli Hilppuun. Hilppunen tuli meille ns. monen mutkan takaa. Ukko on sen isä ja Kontioharjun Pipsa on emä. Alunperin varailin itselleni tästä pentueesta narttua joka kuitenkin pentujen synnyttyä vaihtui parkkiin urokseen, se vaan oli niin komea. Pentujen ollessa muutaman viikon minun Lumo kuitenkin yhtäkkiä tuli todella kipeäksi ja oli lääkityksillä pari viikkoa. Peruin sitten harmitellen pennun oton kokonaan koska en halunnut ylihuolehtivalle mamma koiralle aiheuttaa 'hälinää' uudella pennulla, joten se unohdettiin.

Pentujen ollessa 10 viikkoisia kasvattaja soitti mulle ja kyseli kuulumisia, myös kyseli miten Lumo vanha jakselee. Lumohan jakselee normaalisti, on päässyt ulkoilemaan toisten kanssa normaalisti ja lenkkeilemään ja muutenkin voi mainiosti. Sitten tuli kysymys "Haluaisitko sijoitukseen tuon narttupennun jonka olin jättämässä itselleni". Whaaat, tottakai! Täytyi vain ensin keskustella miehen kanssa. Ensimmäistä kertaa pennun otosta keskusteltaessa miehen kans oli päätös helppo. J tykkäsi niin kovin pennun emästä Pipsasta ettei tarvinnut edes koettaa ylipuhua kun lupa pentuun heltisi. Niin meille muutti suomenlapinkoira typy Kontioharjun Hetta alias Hilppu.

Hilpun kanssa arki on sujunut hyvin ja suhteellisen helposti. Tänä aikana, on vain kahdet pisut tullut sisälle ja muuten kaikki on touhuttu ulos ja neiti osaa tahtoa ulos. Hihnassa lenkkeilykin on tehty jo tutuksi sekä irti kulkeminen tottakai. Pihalla se touhuileekin paljon itekseen ja kun väsy alkaa painamaan Hilppu pyytää päästä sisälle tai jää nukkumaan tyytyväisenä portaille.

Shiro on kasvanut kohisten ja se on pysynyt kauniin valkeana. Karva on vaihtunut 'aikuiskarvaan' ja korkeutta löytyy puolivuotiaalta 44cm.

Share via Facebook