Paimennus, on semmonen sana mitä mie rakastan. Ja minusta tuntuu että minun koiratki rakastaa. Mikään ei ole niin hienoa kuin touhuta omien koirien kanssa juuri sitä mihin niillä veri vetää, paimentaa. Varsinkin poroja, se on sitä Jotain!
Tänä keväänä paimennus opissa on pääsääntöisesti Ukko ja Miehta. Viime kesän lammaspaimennuksessa mietittiin kun Miehta ei ollut oikein innokas tekemään töitä lampaiden kanssa kentällä, metsässä niinkin. Kouluttaja mietiskeli että tämä on nyt koiralla joku ikään liittyvä kasvuvaihe. Saattoi se olla sitäkin, ja nyt ekalla paimennus kerralla mietittiin asiaa lisää ja porisin sitten ääneen meidän narttu laumassa tapahtuvista muutoksistakin jotka alkoivat viime kesänä, nekin saattoivat liittyä Miehtan "kuplaan".
Viime keskiviikkona oli siis ensimmäinen poropaimennus tälle keväälle. Miehta oli ensimmäisen kierroksen vähän vaisu paimentaja ja tarvi multa paljon tukea poroille. Kuitenkin se paimensi vaikka siitä sen olotilasta huomasi sen olevan jossain "kuplassa". Koiralle kehuja työstä ja autoon lepäilemään.
Toisella kierroksella neiti olikin ihan eri ja pelkästä pienestä kehusta se intoutui täysin poroille ja oikein äänen kanssa teki töitä. Tätä se ei vielä koskaan olekkaan tehnyt, kovin innostuneena vinkuen säesti omaa työntekoa ja porot liikku ilman minun tukea paljon paremmin kuin ekalla kierroksella. Mahtava typy! Miehtan mikälie kupla siis puhkesi ja se hoksasi kuinka mukavaa se työnteko onkaan taas.
Toisena minun koirista pääsi Ukko kehiin. Mulla oli pienet ennakkoluulet taas mukana kuten oli kesän ekassa lammaspaimennuksessa Ukon kanssa. Mutta taas kuten viimeksikin, Ukko todisteli että tyhjää muori pelkäät siellä meikä hoitaa homman! Ja niinhän se teki. Intoa oli ja moottori pärisi kuin isommassakin koneessa kun Ukko paimensi. On sillä valtava työmotivaatio. Eka kierros oli siis melko vauhdikasta mutta jätkä pysyi kuitenkin hanskassa.
Toisella kierroksella Ukko oli rauhallisempi kun pahimmat virrat oli purettu ekalla kierroksella. Lampaat liikkui tosi hyvin. Heh, teki koira oman mokankin. Se tasan tarkkaan osaa lukea laumaa ja tiesi missä porot olivat kaksi keskenään ja neljä erillään. Koira katteli kumpaankin "kuppikuntaa" ja päättikin pöljyyksissään mennä porojen keskeltä. Näin se tunki itsensä porojen pakopiirin sisälle josta yksi hirvas antoikin palautteen hyvin nopeaan, Ukkelia vietiin, poro juoksi jonkun matkaa koiran perässä ja me seurailtiin tilannetta ja annettiin koiran itse ratkaista tilanne. Tämän tilanteen jännäksi teki minun kohalta se että koittaako Ukko painella veräjästä pihalle vai tuleeko se minun tykö hakemaan "apuja". Voi kuinka iloseksi ihminen voi tulla kun koira tulee kaikesta huolimatta tykö häntää heiluttaen. Varsinkin Ukko joka ei isosti ruukaa häntäänsä heilutella "ylimääräsiä".
Pikku Kirakin pääsi lampaita paimentamaan Miehtan ja Sierkin (rlk-lpku mix) kanssa ja neiti oli täynnä touhua. Pääsi se lopuksi näyttämään pientä osaamistansa myös poroilla ja sehän sujui kuin vanhalta koiralta! Mahtava pentunen :)
Share via Facebook
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti