Ukko oli niin oma itsensä kuin voi olla. Karhua se ei hulluna pelännyt muttei halunnut tehdä lähempää tuttavuuttakaan. Lähinnä se 'sulki' karhun mielestään ja kierteli minun takana ja kävi kyselemässä eikö me jo lähdettäisi toiseen suuntaan kun tuo nalle on tuossa edessä. Kertaakaan se ei haukkunut. Hyvin hiljainen liikuskelija joka varmasti katoaa vähin äänin mettässä kun karhun haistaa ja odottelee minua sitten kotona portailla; "Ymmärsiköhän se emäntä kääntyä kotia ja olla suututtamatta sitä nallea."
Lihkku kuitenkin ilmoittaa siis karhun olemassa olosta ja näin ollen on hyvä vaihtaa metsässä suuntaa jos sellainen sattuisi tapahtumaan.
Miehta otti karhun hajusta jo kovin vahvan reaktion ja kävely jatkui sillä mielin että joku tästä on mennyt. Karhun näkiessä se ilmoitti koko ajan hyvin vahvalla haukulla että tuolla se on ja haukkumalla se karhua koetti saada ajettua pois. Miehtalle tilanne oli hyvin todellinen eikä se hömpöttänyt tyhjää mitä Lihkku vähän harrasti.
Miehta oli hyvin tosissaan karhua ajamassa pois ja se oli hyvin tyytyväinen kun sai karhun kääntymään. Tämän kanssa uskaltaa myös hyvin kulkea metsässä, nallukasta kyllä ilmoitetaan tarpeen vaatiessa.
Alkuviikko onkin mennyt töiden ja lenkityksien merkeissä. Meillä on etelän lomalaisia kylässä ja eilen otettiin koko lauma (8) koiraa mukaan ja suunnattiin metsään. 7,5km lenkki vaihtelevaa maastoa, koirat lähes koko ajan irti. Kiva soramonttukin löytyi missä osa koirista intoutui vähän uimaankin. Viikonloppuna olisi tarkoitus suunnata käymään Kittilän maastoissa ja ensi viikko täyttyy paimennuksista. Mahtavuutta tiedossa siis :)
Lumo, Lihkku, Ukko, Miehta, Kätkä, Sera, Niki ja Skaidi |
Share via Facebook
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti