Sunnuntai aamuna minun sisko yllätti meät ja tuli poikansa ja Shiron kanssa kyläilemään. Mikä ihana tekosyy lähteä porukalla metsään kun vielä kelikin oli samaa mieltä meidän kanssa. Rakastan näitä syysilmoja. Kesän kuumuus ahistaa minua suunnattomasti ja näin syksyn tullen sitä herää itekki henkiin. Jaksaa paremmin kun kelien ahistava kuumuus ei hiosta jo valmiiksi. Syksyn hiljalleen kasvava väriloisto on jotain niin kaunista.
Shiro ja Hilppu tulivat nyt paljon paremmin toimeen keskenään kuin pari viikkoa sitten. Shiro oli hirveästi härppimässä pientä kaveriaan nenuun ja toista ahisti isompi valkea karvakasa joka liikkui kauheaa vauhtia kohti ja poispäin koko ajan. Hilppu on kerennyt kasvaa jo sen verran että Shiron laukkomiset oli jo itselleenkin samaa tuttua sekoilua, kaksin aina kaunihimpi?
Kyllä oli karvakasoilla hauskaa päästellä, Ukko varsinkin nauttii suunnattomasti kun saa juosta vaan päämäärättömästi pää viidentenä jalkana. Tytöt kovasti sen kintereillä ja välillä törmäten mutta törmäyksistähän tulee tunnetusti vaan lisää vauhtia, joskin eri suuntaan.
 |
| Isä ja tytöt karkaamassa ;) |
Lumo thö mummokoira oli kovinkin innoissaan ja kerrankin kameralle iloista naamaa näyttävä riekkuja. Pennut tuntuu tuovan mummoonkin lisävauhtia. Vaikka Lumo tällä hetkellä onkin hyvässä kunnossa ja sen "sairaus" on pysynyt kurissa, tuntuu se silti välillä häirittevän normaali arkea. Lääkitys ei enään ole vaihtoehtona mummolle kun niistä meni koko koira vaan omiin maailmoihinsa ja todella, todella väsyneeksi. Mutta seuraillaan vielä mummon tilannetta, mihin suuntaan tämä elämä tästä lähtee voittamaan.
Shiron ja Ukon ajattelin ilmoittaa lappalaiskoirien syyserkkariin. Saapa nähä mitä siitäkin tulee. Ukko on samaiselta tuomarilta viime talvena hakenut kehästä H:n, mutta käydään kokeilemassa mitä mieltä se on herrasta tänä syksynä, lähes vuoden jälkeen.
Shiro lähtee käymään ensimmäisessä näyttelyssään. Hauskaa. Tulevaa ajatellen on ollut puheissa ilmotella Shiro ja Hilppu messariin molemmille päiville, sinne kun ollaan lähdössä tänäkin vuonna. Ja mitä mahtavimmalla porukalla taas! Huisia, ei malttas joulukuuta odotella!
Shiro lähtee käymään ensimmäisessä näyttelyssään. Hauskaa. Tulevaa ajatellen on ollut puheissa ilmotella Shiro ja Hilppu messariin molemmille päiville, sinne kun ollaan lähdössä tänäkin vuonna. Ja mitä mahtavimmalla porukalla taas! Huisia, ei malttas joulukuuta odotella!
Kamera mies ei ole koskaan oikealla hetkellä räpsimässä. Shiron pönötyksiä kokeiltiin kuvailla, pitäis Hilpustakin koittaa saada oikeanlainen seisonta kuva. Ei ne nämäkään mitään priimaa ole, mutta saa selvää koirasta kuitenkin.
 |
| Miehtakin pönötteli yksinään |
Ukko on saanut massaa tänä kesänä. Se ei ole sellainen "rimpula", vaikkei se Kätkään verrattuna ole koskaan rimpula ollutkaan. Tänä syksynä se kuitenkin on paljon muhkeamman näköinen mitä viime syksynä. Tosi edustavia syksy kuvia havunneulaset koristeena, hihhih.
Kätkä on tosiaan viettänyt kesää innokkaasti aksaten Kainuunkylässä Lauran huipussa hoivassa. Siellä se tulee olemaan jatkossakin kun tämä järjestely on helpottanut kovasti pariskon treenaamista ja kisoissa käymistä. Ainiin, pakko juoruta sen verran että kisaaminen on alkanut varsin hyvin. Jokaisessa kisassa koirakko on päässyt sijoille, ei huonosti herra poroherralta!
 |
| Kuva: Laura V. |
 |
| Kähmä testailemassa Stemman tuotteita. Kuva; Laura V. |
Ja Lihkku lähti heinäkuussa Myrskylään isänsä, mummonsa ja tätinsä mukaan reissaamaan. Vielä on arvoitus kuinka kauan valkonaamainen hymylappalainen siellä on, mutta kivaa tuntuu olevan. Mätsäreissäkin oli kerenneet jo käymään ja rallytokoonkin olivat suunnitelleet menoa, kivaa!
Kovasti on molempia koiria kotona ikävä, mutta kun tiedän missä ne ovat ja kuinka hyvässä hoidossa ne ovat ystävilläni, niin ei ole hätää koirilla, eikä mulla. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti