Kaamosvalo

sunnuntai 28. helmikuuta 2016


Että usko kuinka voi potea huonoa omaa tuntoa, pahaa oloa kun saa soiton omasta sijoituskoirasta jota kohdellaan kaltoin. Sitä vellomisen määrää ei voi sanoin kuvailla. Miksi? Mitä? Kuinka? Täh? Paikkahan oli niin kiva, kun itse koiran sinne vein luovutusikäisenä. Se nainen vaikutti niin ystävälliseltä ja rehellisestä, kuulumisia kysellessäkin sanottiin koko ajan että hyvin menee. Aluksi kyseltiin jos joku koiran pidossa mietitytti ja vastauksia annettiin. Kaikki tuntui olevan hyvin. Kuinka tässä enään luottaa ihmisiin?

Mutta totuus olikin sitten toisenlainen. Voi kuinka se minua korpeaa. Onneksi on vielä ihmisiä olemassa jotka ovat huolissaan pienen koiran elämästä ja näin ollen ottavat asiakseen ilmoittamisen. En voi olla kuin Erittäin Kiitollinen kyseisille jotka ottivat yhteyttä.


Eli pienenpieni lapinporokoira narttu Korpikairan Kaamosvalo "Kira" lähti sijoitukseen kauttani ja viime tiistaina kävi kasvattaja hakemassa kyseisestä paikasta Kiran pois. Mie hain Kiran lauantaina kotia samalla reissulla kun kävin katsomassa toista sijoitusnarttuani. Kuinka useasti kuulin tässä 3kk aikana että koiran kanssa menee hyvin. Kiraa oli kaltoin kohdeltu ulkoilutuksen ja ruokinnan suhteen, jotain sohvalta alas potkimista yms "pientä" oli myös tapahtunut joka näkyy koiran käytöksessä. Luokse tulossakin on tapahtunut jotain, aluksi se luokse pyydettäessä tuli oikein hitaasti ja kierrellen mutta tuli kuitenkin. Tähänkin on tullut nyt muutos jo tässä kovin lyhyessä ajassa. Eihän se juuri muuta osaa kuin istua ja kaikki muu on aivan uutta ja ihmeellistä. Mutta on todella nopea kaveri oppimaan.



Kiralla on ikää 5kk:tta ja nyt on opeteltu oikein tohinalla sisäsiistiksi lauantaista ja se alkaa ollakkin jo hyvällä mallilla. Sunnuntai aamuna sain vielä kantaa koiran ulos jotta se meni sinne, iltapäivällä Kira kuitenkin juoksi jo itse suoraan ulos kun oven avasi ja osaa jo pyytää itse ulos kun hätä on. Eilen oli muutenkin niin paljon uutta ja erilaista pienen elämässä. Se pääsi ulkoilemaan irti ja voi sitä riemua ja vauhtia kun se hevosten tarhassakin puottaa. Osaa kuitenkin lukea "laumaa" ja omien loikkiensa välillä pitää kuitenkin silmällä missä jokainen hevonen menee. Tämä on tosi hyvä ja tärkeä taito. Eilen leikittiin toisten koirien ja kisun kanssa sekä tallin pupuakin moikattiin. Tytöllä on kyllä pää ja luonne kohillaan. Ei voi kun kehua. Kovin laihahan se vielä on, mutta tästähän on suunta vain ylöspäin :)



Lauantaina käytiin tosiaan katsomassa Ukon pentusia jotka täyttävät tänään kolme viikkoa. Niin äkkiä aika rientää! Siellä pentulaatikossa odotteli viisi pientä tuhisijaa, kaksi kermaa ja kolme mustaa merkein. Niin suloisia että. Näistä omaksi nyt valikoitui sitten se kerma tyttö.




Tornio RN ja Lee Gibson

perjantai 26. helmikuuta 2016

Päivät mennee niin hopusti, tuntuu ettei tietokoneelle kerkeä istahtamaan. Nytkin täytyy kohta suunnata töihin mutta sitä ennen ajattelin päivitellä blogin kartalle taas.

Viikko sitten perjantaina Kätkä ja Laura kävivät Lee Gibsonin agilitykoulutuksessa Pellossa. Normi torstain treenit jäi siis väliin Kätkältä ja suunnattiin perjantaina hallille. Torstaina Laura oli käynyt Reinon kanssa samaisessa valmennuksessa. Mie kauhistelin että Kätkä on varmaan melko possu radalla kun taukoa kerkisi olla about pari viikkoa taas reeneistä ja herra vietti sen ajan hellustamassa Tilhku neitosen luona.

Tilhku ja Kätkäläinen

Väsynyt jätkä kuitenkin suunnisti onnesta soikeana Lauran kanssa radalla ja eka pätkä ei ollutkaan niin kamala mitä odotin! Kätkähän toimikin suhteellisen kivasti ja kepitkin tuli jo tosi kivasti kun maltto rauhottua ennen niille hyökyämistä. Kyllä nämä varmaan pian jossain kisoissa nähdään, mikäli Lauran sanoihin on luottaminen ;)




Lauantaina kävimä Ukon kanssa Tornion ryhmiksessä. Ukko käyttäytyi tosi kivasti, se ei nyt ressannutkaan läheskään niin paljon kuin aiemmin halli olosuhteissa. Taitanee nämä ulkokehät sopia herralle paremmin. Tällä kertaa tuomari ei tykännyt Ukon pitkästä selästä, kätellessä kehästä sanoi hymyillen "Onhan tämä vähän väärän mallinen" mutta ei anneta sen meitä häiritä. Seuraavaksi mennään 2.4. Kemijärven ryhmikseen.


Tornion arvostelu; 
" 4v. Kookas, mittasuhteiltaan lähes oikea. Vahva pää. Silmät saisivat olla tummemmat. Voimakkaasti taittuvat korvat. Tiivis, tilava runko. Hieman pitkä lanneosa. Karvapeite ei parhaimmillaan, laatu ok. Liikkuu hieman sidotulla taka-askeleella, kapeahkosti edestä. "
AVO - H - Mari Lackman


Ei riemulla rajaa

torstai 18. helmikuuta 2016

Kun on päästänsä vajaa

Ilmat on lauhtuneet kivasti, yöllä on ollut vielä pakkasta reilun kympin verran mutta päivisen se on pudonnut ihan muutamaan asteen pakkaselle. Kätkä on vielä kylästely reissulla. Ukko on harrastanut yksinään lenkillä mennessä ja kotia tullessa potkurin vetoa mutta lenkkien puolessa välissä jätkä on päässyt myös irti juoksemaan. Nyt irrottelu kaverina on ollut Lihkku.



Lihkku on ollut ihan sen vuoksi "varmisteluna" ainoastaan Ukon kanssa irti kun sillä on aina takuu varmasti korvat päässä ja vaikka toinen lähtisi pinkomaan miljoonaa toiseen suuntaan Lihkku pysähtyy kommennuksesta ja tulee takaisin. Miehta on niin "pentu" vielä että se vaan menee toisen mukana eikä välttämättä 'kuule' huutoja.

Ukon kanssa irtiolot sujuu koko ajan vain paremmin ja se tulee helpommin luokse pyydettäessä kuin aiemmin. Joku kuukausi sitte sai vielä pää punasena huutaa äijää takasin kun sen irti löysäsi. Nyt tarvii harvemmin karehtua ja se tulee itsekseenkin jo välillä kattelemaan minne mamma jäi kuppaamaan. Onhan se muuttunu kovasti meillä olon aikana.






Tulevana lauantaina on ne näyttelyt. Meän pitäs ehkä vähän keskittyä siihen nly reeniinkin eikä vain päästellä päättöminä pitkin hankia. Jotenkin se päästeleminen vain on paljon kivempaa kuin reenaaminen. Ens kuussa alkaa paimennuksetkin, en millään malttaisi odottaa. Miehtahan on jo "kokenut konkari" poroilla ja sen kanssa lähdetään hakemaan lisää oppia. Ukko lähtee nyt myös mukaan poroille. Ekaa kertaa meillä. Jännä nähdä kuinka sille käy, hirttääkö vanha opittu jahtaus taito kiinni vai saadaanko sille asenne kohilleen tänä keväänä poroille. Tosin, eihän se niitä lampaitakaan kesällä syönyt joten sen suhteen voitais olla ihan hyvillä mielin liikenteessä.



Pentusia!

torstai 11. helmikuuta 2016

Miksi aika menee niin nopeaa? Taas on keriny mennä monta viikkoa edellisestä päivityksestä. Paljon on keritty touhutakkin tässä välissä. Kätkä on jatkanut treeneissä käymistä normaalisti, Ukko reenas mätsäreissä tulevia näyttelyitä varten ja kotona on vedetty potkuri lenkkiä.

Suopunkitytön Ukkoherra x Duvvakan Albbas

Kaikista tärkein "uutinen" on kuitenkin tämä; Ukon ja Hallan pennut syntyivät 8.2.2016. Ihana viisikko, kermanvärinen narttu ja uros sekä kaksi narttua ja uros mustia merkein. Kyllä siinä on ihan soppeli määrä pikku Ukkoja. Nyt on taas kova pentu kuume päällänsä ja mikäli mitään ihmeellistä ei tapahdu etsiskelen sijoituskotia yhdelle narttupennulle. Pennun valinta saattaa hyvinkin mennä 3-4viikon päähän että pääsen pentusia katsomaan. Mutta joko se tulee olemaan kerma tai musta merkein. Yhdistelmä Koiranetissä.





Ukon ja Kätkän kans on tosiaan alettu pikku hiljaa vetämään potkuriakin, hetken aikaa mentiin vaan juoksuvyöllä ja koirat 'veti' minua pelkästään, kun homma toimi lähdettiin potkurilla liikenteeseen. Se on alkanu toimimaankin tosi hyvin, Kätkä on lopettanut ylimääräiset haastamiset taas Ukkoa kohtaan ja keskittyy tekemään töitäkin. Välillä se kyllä lintsaa tosissaan ja pistää Ukon kiskomaan kaiken taakan, on se vain niin porokoira ko koira voi olla. Liian viisas, lapinäijä.



Pellossa käytiin viime lauantaina pyörähtämässä myös mätsäreissä. Ukko pääsi reenaamaan 20.pv Tornion ryhmistä ajatellen. Mukaan lähti meiltä myös Lihkku ja Miehta, sekä naapurista porokoira Kaihti ja toisesta naapurista Jämpti Isla. Koukattiin me kyytille myös yksi norjanharmaa.


Olipa taas kiva treffata tuttuja koiraihmisiä, Lihkku oli Sin3 ja pokkasi pienen palkinnon, me muut ei kummemmasti pärjätty. Ukko ja Kaihti saivat myös sinisen nauhan, Miehta ja Isla oli punasissa, Isla vielä tosin pennuissa. Miehtaa tuomari kehui hyvin liikkuvaksi ja lihaksikkaaksi porokoiraksi, vaikka papereissa luki x-rotu, mutta näyttäähän se täysin porokoiralta, hih!

Lapinporokoira Kaihti.

Miehtan kanssa kehässä

Ukko ja Miehta ja siskokset :D

Mia ja Ukko

Ukko

Marjo ja Lihkku

Lihkku

Tämmöstä täällä, täytyy ottaa seuraavalle potkuri reissulle kamerakin mukaan jotta sais jätkistä parempiakin otoksia kuin näitä puhelin kuvia.


 
Kuvat ottanut Krista Haataja. Ethän kopioi luvatta!
Ulkoasun tarjoaja Desinger blogs, muokkaukset Viivi 2017