Eilen kävin kuvailemassa Rovaniemen ryhmiksessä lapinporokoiria. Oma lehmä oli ojassa tottakai sinne lähtiessä, sillä olin ilmoittanut sijoituspoika Leon kehään. Leoa tuli paikalle haltijan kanssa ja sitä jänskätti iso koira määrä ja ihmispaljous, sekä se kaikki hälinä ympärillä. Jätkähän ei ole messari reissun jälkeen käynyt juuri missään, varsinkaan tapahtumassa. Mitä kotona on kulkenut turisti porukoita mutta nehän on kotona asia erikseen. 

Leon emän Sarren omistaja esitti jätkänkin kehässä, suuret kiitokset vielä, niin mie sain räpsytellä koirista kuvia. Kaikki porokoirat ja muutaman pörrön kuvat löytyvät täältä. Leo esiintyi jännittämisestä huolimatta suhteellisen hyvin. Hieman oli epävarmuutta havaittavissa mutta kehässä poika tsemppasi kyllä hienosti.

Arvostelu meni näin;
" Liki 1-vuotias. Hyvän kokoinen, oikeat mittasuhteet. Lupaava päänmalli. Oikea purenta. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä rungonmuoto. Hieman suora lantio ja lonkalla kannettu häntä. Hieman kevyet, oikea asentoiset raajat. Liikkuu riittävän yhdensuuntaisesti. Tumma riistaväri. Tulisi olla itsevarmempi. "
Jun - H - Jetta Tschokkinen

sisko Martta (Suopunkitytön Voilepakko) ja veli

Leo ja Martta

Pennut on kasvaneet kovalla vauhdilla. Ensimmäiset painit otettiin eilen illalla ja siitä asti on pikku paineja harrastettu enemmän ja vähemmän. Tässä tänään otetut kuvat muksuista, ikää siis 18 vuorokautta (2,5 viikkoa).

Vapaana uros ja narttu. 

Viikon ikäisiä

Tämä aika kiitää hurjaa vauhtia. Tuntuu että pennut vasta syntyivät ja ne kuitenkin ovat olleet täällä jo viikon verran.

Kaihti on oikein hieno emä, se hoitaa pentuja oikein mallikkaasti ja rauhallisesti. Pari päivää se on malttanut jo ulkoillakin rauhassa sekä nukkuu kun pennut nukkuvat, poissa laatikolta. Kuumahan sille tulee kun on 8 pientä patteria lämmittämässä.

Pennut saivat tänään myös nimet. Ensimmäisen pentueen nimeäminen on ollut mulla jo hyvin kauan mietinnässä. Aluksi tuntu kovin vaikealta keksiä kivoja nimiä. Nyt kuitenkin päädyin Meänkielen sanoja lainata pennuille, en voi olla nauramatta valkeapäistä tyttöpentua kun se muistuttaa aivan karkkia. Se on kuin Bonbon-karkkipussista sellainen musta valkea karkki. Karkki sanan mietin miten meän kielellä sanottaisiin ja niin pentueen kirjaimeksi päätyi Kompiaisen (makeinen) mukaan K, ja muut saivat nimensä sieltä myös.

Kompiainen = Makeinen

Kihmakka = Pikku pakkanen

Kiiluvainen = Tähti

 

Kuuhainen = Varjo

Kirrukka = Myrskyisä

Keijavainen = Liikkuva sumu

Kajastus = Sarastus

Kuutamoinen = Kuutamon mallinen

Ensimmäiset 'potretit'

Eilen tuli otettua ensimmäiset yksilö kuvat pennuista. Jokainen on kyllä niin oma persoonansa, kasvaessaan nämä erottaa helposti toisistaan. Jokaisella on myös valkoinen hännän pää, osalla enemmän kuin toisella.

Ensin tytöt. 

Ja pojat. 

Kaksi poikaa on vielä vapaana.