Keväisen kelin riemua

Eilen oli harvinainen päivä helmikuussa; plussa asteita ja aurinkoa. Yleensä tälläiset kelit lähentelee meitä vasta huhtikuussa. Räystäiltä tippui vesi ja aurinkokin hieman lämmitti.

Aamupäivän töiden jälkeen suuntasin koirien kanssa jäälle ennen iltanavettaan lähtöä. Kyllä oli koko porukalla taas hauskaa. Ylpein olen Ukon käyttäytymiseen jälleen. Se tuli kutsusta luokse heti eikä häippässy naapureihin vaikka niissä jokaisessa koirat haukkui pihalla. Ennen vanhaan se olisi painunut pää viidentenä jalkana kattomaan kuka haukkui mutta nyt se tuli kutsusta tykö kun näytti että vauhti kiihtyy liiaksi kohti naapurien rantaa. Hyvin maittoi leikki 'omien tyttöjen' kanssa.

Ukko on saanut kivasti massaa yllensä. Läski se ei missään nimessä ole, turkkia on hirveästi ja lihaksisto on kasvanut. Mahoton mörrikkä, en meinannu kynsien leikkuussa jaksaa pyörittää äijää ympäri lattialla :') 

Sekasorto on taattu kun koko porukka menee sinne ja tänne. Miehta tykkää painia Ukon kanssa, sillä ei mee hermot ja se jaksaa riehuttaa tuommosta 3v tytön ketkua josta ei virta lopu ihan heti.

Hilputtajan turkki on kasvanut ja paksuuntunut myös kovin. Tämäkään ei lihava ole vaikka tietyistä kuvakulmista niin voisi luulla. Hilpulle alkaa kalenteri täyttyä tulevista kevään näyttely päivistä. Suuntana olisi huhtikuussa ainakin Pellon ryhmis, ehkä Tervolakin.

Tänään vietellään ystävänpäivää. Näiden menoa ko katselee niin ei voi erehtyä mikä käsitys se ystävyys on.

Lihkku muka tuimana ja alla valloittava vanhan mummon lepposa hymy.

Tänään iltapäivällä räpsästy itselaukaisevalla-hämärä-huono-kuva. Mummokoiran kanssa yhdeksäs yhteinen ystävänpäivä. <3