Typyt paimenessa, 1.päivä

Voi sitä ilon määrää aamulla kun pakkasin autoon häkkiä ym tavaroita paimennus reissua varten. Miehta oli niin onnensa kukkuloilla kun se tajusi pääsevänsä autoilemaan. Hih, hassu koira. Ilosesti se loikki autoon kun lunkan avasin. Harmi ettei Hilppu ollut autoilusta yhtä innoissaan. Hipi kärsii vieläkin välillä matkapahoinvoinnista, niin se ei ole innokkaana autoon tulossa. Matkustaa kyllä muutoin hyvin. 

Miehtalla onkin vuosi aikaa kun se viimeksi pääsi paimentamaan. Silloin se viimeisellä kerralla hoksasi että poroja voi komentaa myös haukkumalla. Tänään se ensimmäisellä kerralla oli vähän sitä mieltä että onko tässä pakko tehä mitään töitä, mutta kun käytiin kehityskeskustelu sen kanssa alkoi hommat sujua. Hyvän kuljetus pätkän jälkeen koiruus autoon lepäilemään ja toisia kuvailemaan.

Toisella rundilla Miehta olikin sitä mieltä että " Hei, töitähän täällä tehään! " Eikä se juuri kysellyt tarviiko työskennellä vaan porot liikkuivat oikein sutjakkaasti. Lopuksi löytyi oikein hieno haukku säestämään porojen liikkumista kun hetken innostutin koiraa tekemään lisää. Voi kuinka se tekikin sitten hienosti! Ei hauku koko aikaa, vain kun on tarvis poroa komentaa enemmän kuin mitä roppa antaa liikettä!

Lampaillakin käytiin yksi kiekka tilan Soran (australian koolie) ja pienen saksanpaimenkoiran pennun kanssa. Ite höösäsin koko ajan liian likellä lampaita joten Miehta oli sitä mieltä että puske sitten ite lambis, hengailen vaan mukana.

Takasin tullessa älysin kuitenkin oman mokani ja kun annoin koiralle enemmän tilaa lampaiden ja itteni väliin niin johan se alko olla oikealla paikalla lauman takana kulkemassa.

Pätevä pentu!

Hilppu thö hilputtaja pääsi ensimmäistä kertaa paimentamaan. Näppärä likka, heti alkuun testasi minut poroilla "Onko täällä muka pakko tehä jotaki!" ja irti ollessaan ensin teki itelleen vähän hommia jonka jälkeen läksikin ihan omille teilleen aidassa. Noh eikun ite perään ja hakemaan pentu "töihin". Narussa ollessa Hilppu tutkiki että pakko kai tuon muorin mukana on olla niin tehdäänpä sitte töitä. Ja hyvin tekikin!

Ekan kierroksen jälkeen Hilppu kävi lepäilemässä autossa josta hainkin sen seuraavaksi lampaille. Hilppu lähti lähinnä hengailemaan Matti-lapinkoira uroksen seuraksi, mutta tekihän se siinä sivussa vähän töitäkin. 

Matti ja Hilppu 

Lambien jälkeen Hipikin pääsi toisen kerran vielä poroille. Laitoin sen suoraan liinaan kiinni kun ajattelin ettei toisteta aamupäivän samaa -otakiinnijossaat- juttua, mutta oli neiti autossa sen verran mietiskellyt asioita ettei sitä olisi tarvinnut liinaan laittaa.

Hilppu oli heti minun kans täysillä töissä ja kuljetti ja käänsi porotokan oikein hienosti. Pitkään ei hommia tehty ettei päässyt liian raskaaksi ja kaikille jäi hyvä mieli. Innolla odotan huomista päivää, jännä nähdä kuinka koirien päät on yön aikana raksuttaneet.