Kävästiin kaiman ja koirien kanssa Aavasaksalla pyöriskelemässä viime perjantaina. Reissu ei loppujen lopuksi ollut niin nautinnollinen miljoonien pienten mäkäräisten ja sääskien toimesta. Kuvaamaan ei hirveästi viittinyt pysähtyä mutta muutaman räpsy kuitenkin.
Minun koirista mukana oli Miehta ja Shiro. Miehta on tehnyt juoksua pitkän aikaa ja nyt perjantaina se sitten alkoi. Tietääpähän pitää neitosen kiinni ja silmän alla. Ja tottakai juoksut sattui juuri meän tulevalle tehopaimennusviikolle. Täytynee miettiä joku muu tytöistä paimeneen mukaan tai sitten Ukko saa lähteä yksinään vaan. Katsellaan.
Shiro alkaa näyttään jo aikuiselta koiralta, pikkuhiljaa. Pennun "pyöreys" on kaonnut ja neiti on melkoisessa koipeliini vaiheessa. Seisotus kuviakin koetettiin ottaa mutta eihän niistä oikein mitään tullut kun koirakin oli hätää kärsimässä ötököistä. Mutta onpahan muutama uusi kuva neitistä.
Taas on vierähtäny liian kauan edellisestä postauksesta. Mihin tämä aika oikein menee! Viime lauantaina käytiin Ukon, Lihkkun ja Miehtan kanssa petotestissä johon ilmoitin kaikki kolme karhulle. Varaa oli valita karhu, ilves tai susi. Mie vain ajattelin että karhu meillä on todennäköisin joka saattaisi vastaan tulla mettässä liikkuessa. Niin sitä pakattiin koirat autoon ja pienen jännityksen kera suunnistettiin Rovaniemelle.
Ukko oli niin oma itsensä kuin voi olla. Karhua se ei hulluna pelännyt muttei halunnut tehdä lähempää tuttavuuttakaan. Lähinnä se 'sulki' karhun mielestään ja kierteli minun takana ja kävi kyselemässä eikö me jo lähdettäisi toiseen suuntaan kun tuo nalle on tuossa edessä. Kertaakaan se ei haukkunut. Hyvin hiljainen liikuskelija joka varmasti katoaa vähin äänin mettässä kun karhun haistaa ja odottelee minua sitten kotona portailla; "Ymmärsiköhän se emäntä kääntyä kotia ja olla suututtamatta sitä nallea."
Lihkku esiintyi kovin teatraalisesti koko testin ajan. Testaajakin naureskeli että koira on hyvin teatraalinen, aivankuin sillä olisi hiiirmu paljon tunteita jota purkaa. Karhun hajuun se reagoi, ei jäänyt epäselväksi mutta jatko silti matkaa kuin olisi päivälenkillä ollut. Karhu kerkisi liikkua sermin takaa eteen ja vasta sen hampaiden näkyessä Lihkku tajusi että "Herttinen, siinähän on joku!" ja pommitti muutaman metrin hurjan haukun kanssa takasin päin. Hitto että olema jälkikätheen nauranu tuota sen videota veet silmissä. Sen alotus on ihan paras! Suosittelen kattomaan.
Lihkku kuitenkin ilmoittaa siis karhun olemassa olosta ja näin ollen on hyvä vaihtaa metsässä suuntaa jos sellainen sattuisi tapahtumaan.
Miehta otti karhun hajusta jo kovin vahvan reaktion ja kävely jatkui sillä mielin että joku tästä on mennyt. Karhun näkiessä se ilmoitti koko ajan hyvin vahvalla haukulla että tuolla se on ja haukkumalla se karhua koetti saada ajettua pois. Miehtalle tilanne oli hyvin todellinen eikä se hömpöttänyt tyhjää mitä Lihkku vähän harrasti.
Miehta oli hyvin tosissaan karhua ajamassa pois ja se oli hyvin tyytyväinen kun sai karhun kääntymään. Tämän kanssa uskaltaa myös hyvin kulkea metsässä, nallukasta kyllä ilmoitetaan tarpeen vaatiessa.
Alkuviikko onkin mennyt töiden ja lenkityksien merkeissä. Meillä on etelän lomalaisia kylässä ja eilen otettiin koko lauma (8) koiraa mukaan ja suunnattiin metsään. 7,5km lenkki vaihtelevaa maastoa, koirat lähes koko ajan irti. Kiva soramonttukin löytyi missä osa koirista intoutui vähän uimaankin. Viikonloppuna olisi tarkoitus suunnata käymään Kittilän maastoissa ja ensi viikko täyttyy paimennuksista. Mahtavuutta tiedossa siis :)
Lumo, Lihkku, Ukko, Miehta, Kätkä, Sera, Niki ja Skaidi
Apuva, apuva, mihin tämä aika rientää. Taas on päivitys jämähtänyt jonnekkin kivikaudelle hetkellisesti. Ensimmäisistä paimennuksistakaan en ole kerennyt kirjoittamaan, enkä taida kirjottaakkaan tarkemmin. Kaikki meni ekalla kenttä paimennuksella oikeinkin nappiin ja Ukon kanssa toimittiin varikko koirana. Joka kierroksella käytiin siis kentällä työskentelemässä mutta meidän työksi jäi lampaiden vaihtaminen etteivät samat lampaat käy liian väsyneiksi. Tämä oli ihan uutta mulle ja koiralle, mutta hyvin me siitä selvittiin. Paimennuksessa sillä kerralla oli mukana myös siskoni bc/ajokoira mix sekä Shiro.
Viime tiistaina suunnattiin Ukon kanssa ensimmäiselle vaelluspaimennukselle. Meillä on vetäjän kanssa ollut puheissa ja "tavoitteena" Ukon totaaliväsyttäminen jotta se ei kävisi niin ylikierroksilla koko ajan. Tällä kertaa se viimein onnistu. 7km Vaeltaminen porokämpälle yöpymään kolmen koirakon ja 29 lampaan kera.
Alkuun oli jokaisella koiralla (ukko, australianpaimenkoira uros sekä austaraliankoolie narttu) melko vauhti päällä ja lampaat liikku hirmu vauhdilla ekan kilometrin. Koirat rauhottui ja vauhti rauhoittui ja me ihmisetkin taidettiin rauhottua. Urokset tulivat tosi hyvin juttuun keskenään ja koolie touhusi töitä tohinalla koko ajan niien mukana.
Vaelluksen maasto on hyvin vaihtelevaa joka omalta osaltaan tekee siitä miehleistä. Onhan se toki muutenkin, minun mieleen. Ainakin saa oman pään nollattua ihan täysin kun kuljetaan mettässä ja saa seurata koirien työntekoa. Huippua.
Kyllä oli mahtavaa seurata kolmen koiran työskentelyä. Niin saumatonta yhteistyötä ei oo ihan hetkeen tullu nähtyä. Urokset passasivat tosi hyvin yksiin. Kolme eri rotua, tekevät niin erilailla töitä mutta silti hyvinkin samalla tapaa!
Aussin hakukaari oli hyvin laaja ja muutenkin voimakas uros käytti lampaille jonkin verran haukkua kaverina. Koolie hiton nopea kiertäjä joka käytti paljon haukkua. Ukko hieman erilainen lapinkoira jolla on hyvin vahva kiertäminen, käytti haukkua vasta kun joku lammas oikein junttasi liikkumattomaksi. Koirille oli täysin selvää kuka niistä toimii missäkin kohtaa laumaa. Ukon ollessa takana teki aussi töitä edessä ja koolie kierti lauman sivuilla. Aussin tullessa taakse siirtyi Ukko eteen töihin jne. Välillä koolie oli edessä ja toinen uroksista takana ja kolmas sai höntsäillä mettässä 'lepäilemässä'. Aivan uskomatonta, kuinka koirat sen tekee ja ittekseen vaihtelevat paikkojansa.
Vaelluksen tavoite täytettiin ja Ukko oli ensimmäistä kertaa koskaan illalla hyvin levollinen. Sen silmät olivat "rauhassa" eikä ne pyörineet ympyrää niinkuin hedelmäpeli. Mitä ne monesti tekee kun sen aivot rullaa liian lujaa. Tänä päivänäkin ilme on vielä kovin levollinen. Tätä me haettiin ja siihen päädyttiin. Aivan loistavaa, ei voi muuta sanoa.
Kuvia tältä reissulta ei ole muutakuin muutama kännykkä räpsy. Säätiedotukset uhkailivat kesämyrskyä joten kamera jäi ihan tietoisesti kotiin jotta sitä ei tarvitsisi suojailla ja piilotella sateelta "lisätyönä".
