Ujostellaan omistajaa

tiistai 10. marraskuuta 2015


Viime torstaina pääsin itsekin pitkästä aikaa irtautumaan mukaan Lauran ja poikien aksareeneihin. Töitten jälkeen ajelin kotiin hakemaan Kätkäläisen kyytiin ja otettiin volvon nokka kohti kylää. Kävästiin ennen reeneihin lähtöä hakemassa Boosterin energia sapuskaa Ukolle ja ostettiin Kähmälle uus panta, mikä ei nyt sitten ehkä ollutkaan niin hyvä kuin miltä se aluksi tuntui. Noo, uutta etsimään varmaankin siis. Kylällä odoteltiin sitten Seon pihalla että Laura saapuu vihreällä salamallaan Reinon kanssa meitä noutamaan. Näin vaihdettiin autoa ja oma auto jäi viettämään iltaa huoltikan pihalle.



Automatka sujui taas höpötellessä ja "juoruja" vaihtaessa niinkö tähänkin asti aina. Rohkihallille perillä lähettiin käyttämään koirat ensimmäisenä lämppä lenkillä jonka jälkeen mentiin halliin sisälle odottelemaan toisten reeniläisten lopettamista. Sen jälkeen mie lähinnä jumitinkin penkille Kätkän häkin viereen kattelemaan ja koetin räpsiä kuvia. Joskaan ne ei taas onnistuneet kun en ottanut pientä valovoimaisempaa putkea mukaan lainkaan. Eihän tällä pitkällä oikein sisätiloissa saa mitään aikaiseksi. Mutta pakko tyytyä näihin mitä on annettu, ennenkuin rikastun ja voitan lotossa ;)

Kätkähän kävi taas ihan ylikierroksilla aluksi, mutta on se kyllä menny eteenpäin hirveästi siitä mitä olen viimeksi sen reenejä nähnyt ite. Toki, onhan Laura muistanu joka kerta reenien jälkeen soitella ja kertoa miten meni vaan on se eri asia olla kattomassa paikan päällä.

" Rauhotu." :D


Koiran rauhoituttua homma näytti ihan eriltä ja sillä oli jälleen ihan superkivahauskaa. Kätkä irtoaa tosi hyvin jo lähes kaikille esteille eikä roiku Lauran kädessä juuri nimeksikään. Kepitkin alkoi sujua ihan super hyvin! Keinuakin ne oli kerennee reenata jo suht hyväksi, eikä Kätkä kuuleman enää äänestä välittänyt niinkö edelliskerralla. Tätähän reenataan vielä koiran hihnassa ollessa, mutta eikhän siitä hyvä tuu. Kaikista hauskinta tässä hommassa oli, että Kätkä veti ihan sikahyvin sillä aikaa rataa kun meikäläinen oli vessassa käymässä piilossa =D Selvästi siis omistaja pistää koiran pasmat sekaisin kyttäämällä radan reunalla, vaan kun se katoaa, ei tartte koiran ujostella että mamma kattoo vaan vetää sillä aikaa paremmin rataa kuin koskaan! Mitä tästä opimme? Omistaja, pysy poissa koiran näköpiiristä ja anna sen harrastaa yksinään ;)


Ensi sunnuntaina Pellon Rohkihyä-hallilla on hyväntekeväisyysepikset, johon todellakin ollaan menossa. Sinne odotetaan paljon väkeä ja sponsorit on ihan sikahyviä. Kannattaa siis vääntyä paikalle mikäli se suinkin vaan on mahdollista! Suosittelen =)


Kuvahaaste!

keskiviikko 4. marraskuuta 2015


Kuvahaaste!
Eli, hevosblogini sai saman haasteen kahteen kertaan joten ajattelin vääntää tämän tänne koira puolellekin. Mikäs sen hauskempaa! Joten, eikun kuvia kaivelemaan ja kaikki mukaan tähän hommaan. Ohjeet ovat yksinkertaiset ja helpot;

Valitse neljä kuvaa jotka kuvaavat parhaiten sanoja:
Luottamus, Onnistuminen, Epäonnistuminen ja Todellisuus.
Näiden kuvien jälkeen valitse yksi vapaavalintainen kuva sekä sitä parhaiten kuvaava sana
Haasta kuvahaasteeseen viisi blogia, joiden kirjoittajalla on oma koira

Luottamus

Onnistuminen

  Epäonnistuminen

Todellisuus

Viimeiseksi jätetään tämän hömppä romanttinen eli, 
Rakkaus.
Haastan nämä Blogit:
Lauran

Vihdoin..

perjantai 30. lokakuuta 2015



Ukon jalkaa alkaa olla parantunut. Kynsihän ei parantunut niin nopeaa kuin toivottiin vaan viikko poistamisesta jouduttiin hakemaan antibiootti kuuri kun kynsivalli oli lievästi tulehtunut. Nyt se on kuitenkin parantumaan päin ja antibiootitkin loppuivat jo. Sisällä Ukko on ilman tossua mutta ulos olen sen vielä tossuttanut ettei kerää mitään pöpöjä kun uutta kynttä siinä ei vielä ole.




Kätkä on jatkanut aksa reeneissä kulkemista normaalisti, joskaan en itse ole päässyt sinne mukaan kuvailemaan touhuja. Eilen oli kuitenkin mennyt kuulemma todella hyvin ja valmentajakin oli ollut Kätkään todella tyytyväinen. Kiva juttu =)


Tänään on ollut pikku pakkanen koko päivän. Sehän ei ketään haittaa, aamulla oli rapiat -12. Tulis sitä lunta vaan vähän niin valostuis joka paikka ja olis kivempi kulkea. Mulla oli vähän erilaisempi työpäivä joten kerkesin hevostelun jälkeen vielä viemään koirat metsään kameran kanssa. Siitä onkin aikaa kun olen tyttöjäkään viimeksi kuvaillut. Kätkästä ei tosin ole kuvia kun se on edelleen reenireissulla. Jäi eilen illalla reenien jälkeen äitini tykö yöksi, jätkä kotiutuu siis huomenna reissultaan.

Ensinnä päästin Ukon ja Miehtan autosta rallattelemaan. Nyt oli ensimmäinen kerta kun löysäsin Ukkelin suoraan autosta irti ilman hihnatusta. Uskoin ettei se tee mitään katoamis temppuja, eikä se tehnytkään. Hienosti kulki mukana ja kävi omaa reissuaan kauempana muttei kadonnut näkyvistä. Luoksekin tuli hienosti kutsusta. Lihapullaa palkaksi naamariin ja hommat jatku :) Miehta oli hienosti, ihan omana ittenään mukana niinkuin ennenkin. Hauskaa oli loikkia jäätyneessä kanervikossa ja mättäillä.







Näiden kahden rallattelun jälkeen vaihdoin koiria ja Lumo ja Lihkku pääsivät rallattamaan. Ei nuo muorit kovin kauas jaksaneet rallatella. Lumokin on kuin emäntänsä konsanaan, on hitusen nuita liikakiloja kertynyt. Lihkku oli niin vauhissa etten saanut yhtään fiksua kuvaa siitä.. Nooh, ehkä joku toinen kerta =)







Olipa varsin mukavaa pitkästä aikaa. Mie niin kaipaan näitä päiviä kun kerkiää tehdä itselle tärkeitä asioita oikeasti kunnolla. Ilman että jumittaa töissä tyhjää istumassa montaa tuntia päivästä.. Mutta kaikkeahan ei voi saada..



Ainiin, Ukko kävi silmä- ja polvitarkastuksessa viikko sitten torstaina. Tervein paperein lähdettiin Oulun Animagista ajelemaan kotia. Ihan mahtavaa, täysin terve jätkä on hän :)

Revennyt kynsi

tiistai 13. lokakuuta 2015



Taas on aikaa  kerennyt vierähtää liikaakin. Ja kaikenlaista on kerinny sattua.

Kätkä kävi tosiaan Pellossa kisailemassa Lauran kanssa. Tiedossahan oli ettei jätkä ole vielä kisavalmis, hauskaa lähdettiin pitämään. Ilon kautta vai miten se meni? Kätkällä oli ainakin ihan super hauskaa ja niin oli katsojillakin. Harmi kun ei ole kuvia tähän laittaa kun näpyttelen kännykällä tätä..

Hylynhän Kätkä kisoista veti kun (Lauran sanoja lainaten) "kartturi oli liian maitohapoilla ja väsynyt ohjaamaan kunnolla". Kätkähän hyppäsi putken yli, esteitä jonkusen sivusta ja nauratti yleisöä ihan älyttömän tolloilla loikilla kepeillä :D

Olisipa se näytttänyt samanlaista rataa kisoissa kuin mitä se veti torstain treeneissä. Ihan eri koira!


Kätkä kattoo töllöä.

Ukko aiheutti päänvaivaa viikko sitten. Aamulla ulos mennessä se oli aivan normaali kun lähdin töihin. Iltapäivällä töistä tullessa häkissä odotteli kolmi jalkainen koira. Eikun sisälle ja tassua tutkimaan missä vika.

Vika löytyi nopeasti, Herra oli onnistunut hajottamaan kynnen. Eikun soittoa eläinlääkärille. Saatiin aika heti seuraavalle aamulle. Siispä tassu pakettiin ja odottelemaan aamua.
 
Eläinlääkäriin kun päästiin Ukko rauhoitettiin. Kun aine vaikutti tassu puudutettiin ja varpaasta poistettiin koko sarveiskynsi. Laitettiin pakettiin, saatiin hoito-ohjeet ja ajeltiin apteekin kautta kotiin. Kipulääkkeet kolmeksi päivää ja kerran päivässä siteen vaihto. Ksulurikin saatiin mukaan muttei sille ole ollyt tarvetta. Ukko antaa sen onneksi olla hyvin paikallaan, siteen siis. 



Tassu on tervehtynyt suhteellisen hyvin. Vielä pidetään siteessä viikon verran. Välillä vielä ontuukin mutta muuten paraneminen sujuu hyvin.

Poikien suunnitelmia

keskiviikko 30. syyskuuta 2015


Taas on hetki vierähtänyt edellisestä. Kotona on vain tapahtunut niin paljon kaikkea ja kiire ollu töiden vuoksikin ettei ole blogiin kerenny perehtymään. Mutta eiköhän tämä taas tästä suttaannu :)

Kätkä on käynyt menneinä viikkoina parit aksareenit ilman minua. Ensin se lähti siskoni kyydillä meiltä sunnuntai päivänä ja meni iltasella Lauran tykö yökyläilemään ja treenaamaan aksaa. Sekä mikä tärkeintä, leikkimään Reinon kanssa. Pojilla olikin kuulemma ollut tosi hauskaa keskenään, oli leikitty sisällä ja pihalla, käyty lenkillä ja treeneissä kentällä.

Maanantaina kävin sitten iltasella nappaamassa Kätkän kotia. On se kumma kun nämä lapset on jo tässä iässä että niitä joutuu yökylässäkin kuskailemaan. Mahotonta meininkiä.

Tänään on taas reenipäivä ja meikäläinen aatteli hypätä nyt Kätkän kanssa Lauran auton jousille. Johan tässä joku viikko meniki että jäi "treenit välistä". Miehän niin ahkerasti reenaan, kattelen vierellä ja kuvailen. Nyt otan kamerankin mukaan jotta saadaan uusia kuvia/videoita. :)

Suunnitelmista sen verran että tulevana viikonloppuna on Kätkäläisen ensimmäiset kisat. Tosin se on ilmoitettu vain hypärille, mutta hyvä son siitäkin kisafiilikset alottaa! On niissä aina erilainen tunnelma ja jännitys mitä pelkissä reeneissä. Vaikka halli on tuttu ja turvallinen Pellon Rohkihyä-halli.

Kuva: Tanja Hepola


HOX! 
Sijoituskoti olisi etsinnöissä 25.9. syntyneelle Lapinporokoira tyttöselle. Isä Kaukametsän Kätkäläinen, emä Korpikairan Ikilumi. 
Kodilta toivon kiinnostusta harrastamiseen. Ei tarvitse olla aktiivi harrastaja, kunhan silloin tällöin käyttäisi vaikka näyttelyissä. Harrastaa saa muuten miten itse kokee parhaaksi ja itseltä tuntuu hyvältä. Yhteistyökykyä ja luotettavuutta. Jos juuri sinua kiinnostaisi tarjota pennulle koti, otahan yhteyttä krista_haataja@hotmail.com 
HOX!


Kuva: Tanja Hepola

Ukon päänmenoksi on nyt varattu joulukuulle hotellihuonetta, tila-autoa ja maksettu ilmottautumis maksut Messariin 2015 Helsinkiin. Hurjan jännää, saapa nähä mitä tämäkin reissu tuo tullessaan. Joulukuu, tule jo, olemme valmiita!



Lammaspaimen

keskiviikko 16. syyskuuta 2015


Viimein koitti se maanantai kun Ukon kanssa päästiin paimentamaan. Minua ehkä vähän jännittiki ko en tienny miten se niihin reagoi. Päällimmäinen ajatus oli koko päivän että tänään se hyökkää jonkun lampaan päälle Paistin saamis aikeissa. Onneksi minun jännittäminen oli turhaa.

Energiaa Ukossa on kuin pienessä kylässä. Kentän ulkopuolella se kävi kierroksilla ja vähän vinkuikin lampaiden suuntaan, tämähän ei koskaan vingu. Oli kuitenkin muuten nätisti pöljäilemättä. Meän vuoro oli ihanan holsku pennun jälkeen, koiran kans aitaan ja menoksi. Ukko oli aluksi mulla vain talutushihnassa mikä oli sitten liian lyhyt ja vaihdettiin liinaan. Ohjaaja joutui myös useamman kerran sanomaan koiralle että lampaat on hänen eikä niitä juoksuteta. Ukko ei itessään hirveästi edes juossut, mutta se vain puski niin lähelle lampaita "väärällä" energialla että lambit lähti pakoon. Muutaman sanomisen jälkeen asenne kuitenkin viimein muuttui. Tuli ihan hyvääkin paimennus pätkää ja Ukosta sanottiin olevan vahva viettisimpiä lapinkoiria mitä on nähty. Naureskelinkin että positiivisella vai negatiivisella tavalla, niin ihan positiivisella onneksi.







Toisella kierroksella Ukko käskettiin löysätä liinasta, mihin kiitollisena naurahdin ohjaajalle hänen olevan hullu :D Onneksi kaikilla on huumori kohillaan tässäkin asiassa. No, koira irti liinasta paimensauva omaan käteen ja menoksi. En millään meinannut nyt kentällä tajuta sitä ohjaamista ja varsinkin Ukon kans se oli tosi haastavaa. Se on yllättävän nopea, mitä ei välttämättä ulkonäöltä uskois. Yritä siinä sitten johtaa laumaa kun lampaat on koko ajan nilkoissa kiinni koiran puskiessa niitä koko ajan lähemmäs. Ohjaaja tuli sitten hetken päästä apuun kun minusta tuntui ettei tästä tule oikein mitään kun en kerkeä itte koiran mukana. Saatiin Ukko sitten vähän himmaamaan sitä tahtia ja homma alko toimimaan paremmin. Hyvä rauhallinen pätkä ja koira pois kiitosten kera lampailta. Se on kyllä upea, tasapainottaakin laumaa koko ajan kun malttaa rauhoittaa päänsä.



Lisää liikuntaa ja yhdessä oloa, perusjuttujen reenausta vaan alle koko ajan. Eiköhän siitä hyvä tule, harmi kun lammaspaimennukset loppuivat ettei keritty Ukon kans uudelleen sinne, mutta keväällä mennään sitten poroille.
 
Kuvat ottanut Krista Haataja. Ethän kopioi luvatta!
Ulkoasun tarjoaja Desinger blogs, muokkaukset Viivi 2017