Taas on hetki vierähtänyt edellisestä. Kotona on vain tapahtunut niin paljon kaikkea ja kiire ollu töiden vuoksikin ettei ole blogiin kerenny perehtymään. Mutta eiköhän tämä taas tästä suttaannu :)

Kätkä on käynyt menneinä viikkoina parit aksareenit ilman minua. Ensin se lähti siskoni kyydillä meiltä sunnuntai päivänä ja meni iltasella Lauran tykö yökyläilemään ja treenaamaan aksaa. Sekä mikä tärkeintä, leikkimään Reinon kanssa. Pojilla olikin kuulemma ollut tosi hauskaa keskenään, oli leikitty sisällä ja pihalla, käyty lenkillä ja treeneissä kentällä.

Maanantaina kävin sitten iltasella nappaamassa Kätkän kotia. On se kumma kun nämä lapset on jo tässä iässä että niitä joutuu yökylässäkin kuskailemaan. Mahotonta meininkiä.

Tänään on taas reenipäivä ja meikäläinen aatteli hypätä nyt Kätkän kanssa Lauran auton jousille. Johan tässä joku viikko meniki että jäi "treenit välistä". Miehän niin ahkerasti reenaan, kattelen vierellä ja kuvailen. Nyt otan kamerankin mukaan jotta saadaan uusia kuvia/videoita. :)

Suunnitelmista sen verran että tulevana viikonloppuna on Kätkäläisen ensimmäiset kisat. Tosin se on ilmoitettu vain hypärille, mutta hyvä son siitäkin kisafiilikset alottaa! On niissä aina erilainen tunnelma ja jännitys mitä pelkissä reeneissä. Vaikka halli on tuttu ja turvallinen Pellon Rohkihyä-halli.

Kuva: Tanja Hepola

HOX! 

Sijoituskoti olisi etsinnöissä 25.9. syntyneelle Lapinporokoira tyttöselle. Isä Kaukametsän Kätkäläinen, emä Korpikairan Ikilumi. 

Kodilta toivon kiinnostusta harrastamiseen. Ei tarvitse olla aktiivi harrastaja, kunhan silloin tällöin käyttäisi vaikka näyttelyissä. Harrastaa saa muuten miten itse kokee parhaaksi ja itseltä tuntuu hyvältä. Yhteistyökykyä ja luotettavuutta. Jos juuri sinua kiinnostaisi tarjota pennulle koti, otahan yhteyttä krista_haataja@hotmail.com 

HOX!

Kuva: Tanja Hepola

Ukon päänmenoksi on nyt varattu joulukuulle hotellihuonetta, tila-autoa ja maksettu ilmottautumis maksut Messariin 2015 Helsinkiin. Hurjan jännää, saapa nähä mitä tämäkin reissu tuo tullessaan. Joulukuu, tule jo, olemme valmiita!

Lammaspaimen

Viimein koitti se maanantai kun Ukon kanssa päästiin paimentamaan. Minua ehkä vähän jännittiki ko en tienny miten se niihin reagoi. Päällimmäinen ajatus oli koko päivän että tänään se hyökkää jonkun lampaan päälle Paistin saamis aikeissa. Onneksi minun jännittäminen oli turhaa.

Energiaa Ukossa on kuin pienessä kylässä. Kentän ulkopuolella se kävi kierroksilla ja vähän vinkuikin lampaiden suuntaan, tämähän ei koskaan vingu. Oli kuitenkin muuten nätisti pöljäilemättä. Meän vuoro oli ihanan holsku pennun jälkeen, koiran kans aitaan ja menoksi. Ukko oli aluksi mulla vain talutushihnassa mikä oli sitten liian lyhyt ja vaihdettiin liinaan. Ohjaaja joutui myös useamman kerran sanomaan koiralle että lampaat on hänen eikä niitä juoksuteta. Ukko ei itessään hirveästi edes juossut, mutta se vain puski niin lähelle lampaita "väärällä" energialla että lambit lähti pakoon. Muutaman sanomisen jälkeen asenne kuitenkin viimein muuttui. Tuli ihan hyvääkin paimennus pätkää ja Ukosta sanottiin olevan vahva viettisimpiä lapinkoiria mitä on nähty. Naureskelinkin että positiivisella vai negatiivisella tavalla, niin ihan positiivisella onneksi.

Toisella kierroksella Ukko käskettiin löysätä liinasta, mihin kiitollisena naurahdin ohjaajalle hänen olevan hullu :D Onneksi kaikilla on huumori kohillaan tässäkin asiassa. No, koira irti liinasta paimensauva omaan käteen ja menoksi. En millään meinannut nyt kentällä tajuta sitä ohjaamista ja varsinkin Ukon kans se oli tosi haastavaa. Se on yllättävän nopea, mitä ei välttämättä ulkonäöltä uskois. Yritä siinä sitten johtaa laumaa kun lampaat on koko ajan nilkoissa kiinni koiran puskiessa niitä koko ajan lähemmäs. Ohjaaja tuli sitten hetken päästä apuun kun minusta tuntui ettei tästä tule oikein mitään kun en kerkeä itte koiran mukana. Saatiin Ukko sitten vähän himmaamaan sitä tahtia ja homma alko toimimaan paremmin. Hyvä rauhallinen pätkä ja koira pois kiitosten kera lampailta. Se on kyllä upea, tasapainottaakin laumaa koko ajan kun malttaa rauhoittaa päänsä.

Lisää liikuntaa ja yhdessä oloa, perusjuttujen reenausta vaan alle koko ajan. Eiköhän siitä hyvä tule, harmi kun lammaspaimennukset loppuivat ettei keritty Ukon kans uudelleen sinne, mutta keväällä mennään sitten poroille.

Piraattiporojen vaelluspaimennusleiri 8.-9.9.15

Juttuja, kuvia ja touhua olisi vaikka kuinka. Ja on ollut vaikka kuinka. Nyt on ollut kyllä viimeiset pari viikkoa niin kiireistä etten ole kerennyt koneella istumaan.

Maanantaina ystäväni tuli koiriensa kera Myrskylästä meille lomailemaan. Loman alkuun oltiin varattu kahden päivän lammaspaimennus leiri. Tiistai aamuna pakkailtiin koiria ja tavaroita autoon. K:lta lähti kaikki kolme koiraa, kaksi narttua ja uros. Omista pääsi tällä kertaa mukaan Lihkku ja Miehta. Viiden piraattiporon lauma suuntasi siis kuononsa kohti Saajomannua. 

Paikalle päästyään siirreltiin tavaroita omasta autosta leirin pitäjän Minnan autoon. Autolla oli tarkoitus viedä tavarat, vedet yms. yöpymispaikkaan, Vuoksuvaaran porokämpälle. Me koirien kera otettiin 30päinen lammaslauma paimennettaviksi ja lähdettiin suuntaamaan metsiä ja tienvartta pitkin kohti kämppää 7km verran. Lammaslauma oli tosi jähmeä alkuun ja tuntui että meidän ensikertalaiset paimenet oli aluksi vähän hukassa ja kiihdyksissä. Ensimmäisen vartin jälkeen homma alkoi kuitenkin toimia ja jokainen koira löysi paikkansa liikkuvan lauman ympäriltä. Meän paimensakista Miehta oli ainoastaan käynyt jo aiemmin paimentamassa lampaita niin kentällä kuin metsässäkin. Mukana oli myös apukoira Sora, Minnan nuori australian koolie.

Lampaiden kanssa matkattiin siis metsää pitkin, kilometrin verran valtatietä missä pysäyteltiin muutamat autot jotta ne varmasti eläimet tien varrelta hoksaavat. Pysäheltiin välillä ja annettiin lampaiden syödä ja pitempi tauko pidettiin järven rannalla jotta lampaat saivat hyvän tovin märehtiäkin. Poroaidalle päästyämme illalla laitettiin lampaat poroaitaan yöpymään ja itse suunnattiin koirien kanssa vanhaan porokämppään yöpymään. Me K:n kanssa kävimä ruokkimassa ja viemässä vedet lampaille ja Minna taiteili tulen sillä aikaa mökin takkaan. Ilta istuskeltiin höpöttäen kaikenmaailman asioita takkatulen äärellä, makkaraa paistettiin tottakai sekä koirat ruokittiin. Loppujen lopuksi jokainen nukahti hyvin tyytyväisenä.

Yö nukuttiin hyvin, aamulla hetken kuvailin koiria ulkosalla. Kahvien ja aamupalan jälkeen suunnattiin hakemaan lampaat aidasta ja lähdettiin vaeltamaan kotia kohti.

Kotimatka sujuikin joutuisammin. K:n koirilla sekä Lihkkulla oli selvästi nyt syttynyt ihan uusi lamppu hommaan ja lampaiden siirto sujui koirilta paljon paremmin. Jokaisella oli taas oma paikkansa lauman ympärillä, sekä yksi tai kaksi koiraa oli hetkittäin lammaslauman edellä jarruttelemassakin ettei lambit mene liian vauhdilla. Taas pideltiin taukoja ja yksi pitempi tauko samalla rannalla. Jokatapauksessa kelloa katsottaessa kotimatka "lyheni" tunnilla verrattuna menomatkaan.

Jokaisella paimennus kerralla sitä oppii omista koirista jotain uutta. Niiden käyttäytymisestä ja kaikesta. Pää oli kyllä kotia lähtiessä taas niin täynnä uutta tietoa ja taitoa, että näitä sulatellaan vielä parin viikon verran varmasti.

Niin hienot tytsyt oli kyllä niin hienoja. Kumpiki teki töitä ihan koko ajan tosi hyvin, kyllä oli väsynyt lauma kotona.

Tänään on sitten jälleen Kätkän aksareeni päivä, jonne kohta suunnataankin. Ukko pääsee viimein tulevana maanantaina paimentamaan ekaa kertaa. Jännällä ootellaan!