Otsikko äitini sanoista lainaten. Perjantai aamuna äiti soitteli Kätkän kanssa lenkkeillessä ja hieman huvittuneena kertoi Kätkälle puhjenneen astman. Pienessä kerrostalossa asuvana hän mietiskeli että " Kätyri varmaan vetää nenään homeitiöitä asuntojen käytävältä, kun naapuri asunto on homeessa. Heti kun tullaan ulos se rupeaa pärskimään ja äskenki sanoin sille että älä nuuskuttele niitä home itiöitä sieltä märästä maasta kun se alkoi pärskiä. En ole koskaan kuullu että koiralla astma on, mutta siltä se vaikuttaa. "

Pärskihän se, puhelimen kautta kuului ihan hirveää korinaa/röhinää kun Kätkä siellä taustalla oli. Totesin että kuulostaa aivan nenäpunkilta, kun tiesin että sitä on ollut Pellossa liikkeellä jo hetken. Puhelimen päästä nauraen todettiin että " Mikä ihmeen nenäkirppu, en ole semmostakaan koskaan kuullut! "

Näin hyvin alkoi siis perjantai. Töitten jälkeen hakemaan kaupasta koiran ruokaa ja nenäpunkki lääkettä apteekista. Kätkä jäi siis äidin tykö viettämään "nenäpunkkisairaslomaa". Punkkiroisesta huolimatta Kätkän kanssa käytiin vähän ulkoilemassa. Pakollista reeni taukoahan nyt on sitten jonkun viikon verran.

Sijoitustyttö Beaivi

Shiro 10vk

Hoksin etten ole tänne Beaivia "Shiroa" vielä esitellytkään. Shiro on Ukon ja Hallan (Duvvakan Albbas) tyttönen joka meni sijoitukseen siskolleni. Neitistä tulee varmasti suht usein kuvia tännekin kun vierailevat meillä usein viikonloppuisin.

Shiron tulevaisuuteen kuuluu melko varmasti näyttelyissä käyminen, ehkä agility harrastuksen aloittaminen ja paimennus aivan varmasti. Siskoni kulkee bc/ajokoira mix tyttönsä kanssa agiliitelemässä joten kuvittelisin että Shirokin pääsee kulkemaan pikku hiljaa mukana, lähinnä hengailemassa ja oppimassa kunnon koira kansalaisen tavoille.

Tähellisin info; 

Suomenlapinkoira narttu
Beaivi "Shiro"

Synt. 8.2.2016
Väri: Kerma
I. Suopunkitytön Ukkoherra
E. Duvvakan Albbas
Kasv. Kivisaari Janika, Ilmajoki
Om. Krista Haataja

Shiro on tähän asti esitellyt meille hyvin lupsakkaa ja rauhaisaa luonnetta. Tottakai pentumaista leikkisyyttä löytyy kuten kuuluukin, mutta pureminen ja näykkiminen ei kuulu tämän neidin tapoihin. Edes siskon kolme vuotiasta poikaa neiti ei näpsi. Aikusia on välillä maistanut leikin lomassa varpaista, mutta kolme veen kanssa juostaan ympäri pirttiä ilman tietoakaan hammasteluista. Loistava pentunen.

Iskän kanssa

Neiti 10vk

Kätkän reenejä

Pitkästä aikaa. Kätkäläinen on kulkenut useammat reenit nyt lyhyen ajan sisään äitini tyköä suoraan. Kätkän reeneissä kulkeminen kävi helpommaksi kun herra meni äidin tykö Pelloon "asustelemaan", Lauran on helppo näpätä jätkä sieltä hallille mennessä ja jättää taas sieltä lähtiessä. Itsellä kun oli tässä taas hetken kaikenlaista souvia kotona ja sairaslomaa ja vaikka mitä. Jospa ne nyt olisi helpottaneet taas hetkeksi.

Viime viikon torstaina pääsin kuitenkin reeneihin mukaan itsekin. Onhan tuo koiruus kehittyny valtavasti siitä taas mitä ite sen olen radalla nähnyt. Välillä kuumuu vähän ylikiehuvaksi, mutta taas toisaalta se oli jo paljon rauhallisempikin. Lauran rauhoitus keinot on selvästi tepsineet.

Kontaktit on melko hienossa kunnossa Kätkällä, se tietää kyllä tasan tarkkaan missä ne tassut pitää olla ja siellä ne myös pysyy. Keinu on vielä hitusen vaiheessa, torstainakin jätkä veti semmosen lentokeinun ettei tosikaan, sen näkeekin videolla mitä kuvailin. Kepit on melko hyvällä mallilla, varsinkin silloin kun Kätkä ei käy liian kuumana. Kuumuessa se tuntuu loikkivan keppivälit ylöspäin eikä nopeasti eteenpäin niinkö kuuluis. On se hassu koira.

Kätkä kävi tässä välillä jo kotonakin mutta on tämän viikon taas äidin tykönä. Lauantaiksi Laura on ilmoittanut Kätkän Ville Liukan treeniin. Saapa nähä miten siellä menee! Hyvin tietenki ;)

Miehta kävi torstaina kyynär- ja lonkkakuvissa. Hyvillä mielin voidaan paimennella. Oman ell mielipiteenä kuvat lähti kennelliittoon 0/0 ja B/B:nä. Ei huono laisinkaan. Olen tyytyväinen =)

Paimennusta ja Kemijärven RN

Kevät puskee päälle kovaa vauhtia, tänään on jo kolmas päivä kun vettä sataa putkeen. Koirat on rapasia ja kaikki sonta kantautuu sisälle niien mukana. Porojen paimennus loppui ja paimennettavat pääsivät lomailemaan ja "kesäloman" viettoon, kun taas paimenille tuli hengähdys ja mietintä tauko ennen lammaspaimennusten alkua. Lammaspaimennus käsittää meän sakilla sitä että Ukko ja Miehta pääsevät lähes viikottain kesäkuusta kulkemaan koko kesän töissä. Meidät oli otettu taas työkoira porukkaan joten työn tekemistä eiv oi estää. Olen varannut kesälle myös kolme vaellusleiriä joten kesän hommat on aikalailla kalenterissa.

Olen kyllä kovin ylpeä molemmista paimentajista. Miehta pääsi tosiaan kuorestaan ja viimeisellä paimennus kerralla se jopa rohkeentui haukulla komentamaan poroja ja tajusi ettei jokaiseen poron katseeseen vastaamiseen tarvitsekaan mamman tukea vaan niitähän voi komentaa hitusen ihan ite. Olipa mahtavaa nähä koiran muuttuvan kun se hoksasi asian.

Ukko on ihan loistava tapaus myös, mulla vain menee oma aika oppia lukemaan sitä kun se paimentaa paljon vahvemmin ja vauhdikkaammin kuin Miehta. Ja Ukon vilkkaus takaa sen että se myös rekisteröi ihan kaiken mitä ympärilläkin tapahtuu, paljon nopeammin kuin mitä itse kerkiän näkemään. Lampaiden kuljettamisessa Ukko tekee koko ajan hirveästi töitä ja se kiertää laumaa koko ajan. Pitää ne kasassa ja pukkaa liikkeessä. Kiertäminen tulee Ukolta todella vahvasti ja se tasapainottaa laumaa koko ajan. Jarruttaminenkin sillä tulee vahvana luonnostaan kun lampaat laittaa kovempaa vaihdetta silmään, juoksee Ukkeli niiden edelle ja haukulla pysäyttää koko konkkaronkan. Harmi kun ei videoita pysty julkaisemaan, se on hienoa katsottavaa.

" Ja seeeeei leidit! "

Kemijärven ryhmiksessäkin pyörähdettiin Ukon kanssa viime lauantaina. Ukko käyttäytyi taas ihan omana itsenään, maltillisesti. Aluksi oli vähän hösötystä päällä ja olisi kaikki pitäny päästä katsomaan lähemmin, mutta malttoi sitten komennuksesta kuitenkin asettua. Arvostelu oli hyvin Ukkomainen, tuomari oli tiukkana hännän suhteen sekä Ukon korvien. Kävi kaksin käsin korvia hipelöimässä ja totesi ettei ne ole ihan lupat. Eihän ne olekaan. Sanoi vielä että on pakko laatumainintaa pudottaa korvien vuoksi kun ne ovat lähes lupat ja saa siis Hyvän. Tässäpä arvostelu:

" Musta vaalein merkein, keskikokoa kookkaampi. Mittasuhteiltaan pitkähkö, oikea ilmeinen pää. Lähes luppakorva, voimakas runko. Riittävä raajaluusto ja kulmaukset. Takaraajoissa ulkokierteisyyttä, hyvä karvapeite. Häntä tulisi kiertyä tiukemmin. Oikea liike ja luonne. "

Avo - H 

Matti Palojärvi

RN Kuvat: Roosa Siponen