Voi sitä ilon määrää aamulla kun pakkasin autoon häkkiä ym tavaroita paimennus reissua varten. Miehta oli niin onnensa kukkuloilla kun se tajusi pääsevänsä autoilemaan. Hih, hassu koira. Ilosesti se loikki autoon kun lunkan avasin. Harmi ettei Hilppu ollut autoilusta yhtä innoissaan. Hipi kärsii vieläkin välillä matkapahoinvoinnista, niin se ei ole innokkaana autoon tulossa. Matkustaa kyllä muutoin hyvin. 

Miehtalla onkin vuosi aikaa kun se viimeksi pääsi paimentamaan. Silloin se viimeisellä kerralla hoksasi että poroja voi komentaa myös haukkumalla. Tänään se ensimmäisellä kerralla oli vähän sitä mieltä että onko tässä pakko tehä mitään töitä, mutta kun käytiin kehityskeskustelu sen kanssa alkoi hommat sujua. Hyvän kuljetus pätkän jälkeen koiruus autoon lepäilemään ja toisia kuvailemaan.

Toisella rundilla Miehta olikin sitä mieltä että " Hei, töitähän täällä tehään! " Eikä se juuri kysellyt tarviiko työskennellä vaan porot liikkuivat oikein sutjakkaasti. Lopuksi löytyi oikein hieno haukku säestämään porojen liikkumista kun hetken innostutin koiraa tekemään lisää. Voi kuinka se tekikin sitten hienosti! Ei hauku koko aikaa, vain kun on tarvis poroa komentaa enemmän kuin mitä roppa antaa liikettä!

Lampaillakin käytiin yksi kiekka tilan Soran (australian koolie) ja pienen saksanpaimenkoiran pennun kanssa. Ite höösäsin koko ajan liian likellä lampaita joten Miehta oli sitä mieltä että puske sitten ite lambis, hengailen vaan mukana.

Takasin tullessa älysin kuitenkin oman mokani ja kun annoin koiralle enemmän tilaa lampaiden ja itteni väliin niin johan se alko olla oikealla paikalla lauman takana kulkemassa.

Pätevä pentu!

Hilppu thö hilputtaja pääsi ensimmäistä kertaa paimentamaan. Näppärä likka, heti alkuun testasi minut poroilla "Onko täällä muka pakko tehä jotaki!" ja irti ollessaan ensin teki itelleen vähän hommia jonka jälkeen läksikin ihan omille teilleen aidassa. Noh eikun ite perään ja hakemaan pentu "töihin". Narussa ollessa Hilppu tutkiki että pakko kai tuon muorin mukana on olla niin tehdäänpä sitte töitä. Ja hyvin tekikin!

Ekan kierroksen jälkeen Hilppu kävi lepäilemässä autossa josta hainkin sen seuraavaksi lampaille. Hilppu lähti lähinnä hengailemaan Matti-lapinkoira uroksen seuraksi, mutta tekihän se siinä sivussa vähän töitäkin. 

Matti ja Hilppu 

Lambien jälkeen Hipikin pääsi toisen kerran vielä poroille. Laitoin sen suoraan liinaan kiinni kun ajattelin ettei toisteta aamupäivän samaa -otakiinnijossaat- juttua, mutta oli neiti autossa sen verran mietiskellyt asioita ettei sitä olisi tarvinnut liinaan laittaa.

Hilppu oli heti minun kans täysillä töissä ja kuljetti ja käänsi porotokan oikein hienosti. Pitkään ei hommia tehty ettei päässyt liian raskaaksi ja kaikille jäi hyvä mieli. Innolla odotan huomista päivää, jännä nähdä kuinka koirien päät on yön aikana raksuttaneet. 

Ukkeli poroilla

Viikonloppuna oltiin viikonloppu leirillä paimentamassa poroja Ukon kanssa Saajossa. Suopunkityttöläisten leirillä, eli Ukon kasvattajan varaamalla. Styttöläisistä Ukko oli ainoa lapinkoira vahvistus 9 porokoiran remmissä. 

Kiitos Tiinalle Ukon kuvaamisesta lauantaina. Sunnuntaista meistä ei ole kuvia. Vähän jännitti ittellä kuinka Ukko alkaa työntekoon poroilla vuoden tauon jälkeen. Tyhjää taas jännitin, alku hössötysten (kaiken koirakansan postien lukemisen) jälkeen Ukko alkoi tekemään hommia tutulla innolla. Tällä kertaa erona viime vuotiseen oli se että Ukkeli teki suoraan mulle hommia eikä haahuillu ittekseen menemään. Se jopa otti välillä kontaktia minuun. Tätä se ei tehnyt viime vuonna kertaakaan, edes kehuttaessa.

Vuoden aikana meidän suhde on siis parantunut , mikä on kyllä näkynyt täällä kotonakin. Ukolla ei ole enään hullua vauhtia painella naapurin tontille irti päästessä vaan se hengailee mukana pihalla ja touhuaa välillä vähän omiansa. Se on alkanu pitämään huolta siitä missä mie menen, eikä enään mennä niin että mie vain huolehdin siitä missä koira huitelee ja mihin suuntaan se nyt laukko.

Ukko on kyllä vallan mainio työkoira. Ainoa tilanne mikä sille nytkin tuli eteen, missä se lukkiutuu omaan pieneen maailmaansa on se kun Poro antaa sille palautteen. Viikonlopun aikana Ukko sai porolta palautetta pariinkin kertaan ja kummallakin kerralla kävi niin että Ukko vain kääntyi pois ja lähti omille reissuilleen. Minnan kanssa mietittiin että koira on saanut edellisessä paikassaan varmaan niin kovan kiellon porolle vastaamisesta että sen takia se vaan lukkiutuu pois eikä komenna poroa takasin omaan laumaansa. Mitään muuta tähän ei oikein keksitä, sellaista fiksua selitystä. Muuten koira toimii poroilla ihan niinkuin työkoiran kuuluukin, täysin oikein. 

Poroilla käyntien välissä käytiin myös molempien päivien aikana kerran lampailla. Lauantaina Ukon mukaan lampaille lähti kaks nuorta porotyttöä Notto ja Ruuti. Sunnuntaina käytiin Ruutin ja porokoira tyttö Skaiken kanssa.

Kiitokset kaikille leirillä mukana olleille, oli oikein kivaa ja kotiin lähdettiin taas uusien neuvojen kanssa tulevaa ajatellen.

1v ja 9kk

 Mihin tämä aika oikein menee?!

Beaivi eli tutummin Shiro täytti helmikuussa jo vuoden! Jehna mikä Junnu. Junnusta käytiin maanantaina vasta räpsimässä 1v kuvat. Shiro on niin hassun vaalea edelleen. Selässä keskellä menee beige rantu, hännänpää ja korvien taustat on beiget sekä nyt neidille on puskenut beiget rillit, mitähän ihmettä hihih. 

1v 

Suomenlapinkoira vai valkoinen paimenkoira ? :D

Yks leijumis kuvahan on pakko aina saada? Shirohan on niin leija...

Neiti oli vähän rauhottunu siitä hulivilistä mikä se on ollut, sisällä varsinkin. Ehkä se aikuistuminen alkaa sieltä puskemaan läpi pikkuhiljaa. Huhtikuussa olisi tarkoitus käydä näytilläkin jossain lähimaastossa, myös Shiron kanssa.

Ota syliiiiiiiin!

Hilppu thö Hilputtajakin täytti 9kk muutama päivä sitten. Neiti pääsi sen kunniaksi riekkumaan jäälle koko lauman kanssa ja kotiin tullessa Roosa siirtyi kameran taakse ja näppäsi typystä pari seisomis kuvaa. Saatiin yksi onnistunutkin otos! Haha, on tämäki touhua!

9kk