Haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt... Ainakin jos siellä on piilossa hiiirvittävä Hilppu!

Kyllähän tuota sietää pelätä, vai mitä? Hilppu se vaan kasvaa ja me yritetään pysyä mukana sen touhuissa, vai miten se meni. Mettässä ollaan juostu urakalla ja tämä postaus on yhdenlainen kuvaoksennus kun kuvia on niin paljon.

Ukko on miehistynyt ja saanut massaa päällensä. Sekä tätä syksyä verraten viime syksyyn on äijällä myös turkki päällänsä. Ihan on eri mies tämä paimen.

Tämän hetken jengi. Lihkku oli käynyt etelässä kuvattavana, laitan lempikuvat postauksen alimmaiseksi. Kätkä kävi viikonloppuna kisaamassa Pellossa agilityä ja sieltähän oli napsahtanut ykkössija ja toinen LUVA. Hienot! Laura on tehnyt mahottoman paljon Kätkän kanssa töitä ja niin ne vaan on joka kisoissa sijoilla vaikka joku rata on mennyt mönkäänkin, mutta silti ne vaan vetää niin hyvin. Veikkailen Lauran tekevän paremman ja tähellisemmän postauksen kisareissuistaan omaan blogiin.

Ja Lihkkun kuvatukset.

Hilppu 14vk

Hilppunen on kasvanut mahottoman paljon tässä ajassa. Se on asustellutkin meillä "vasta" neljä viikkoa, mikä tuntuu kyllä jo paaaljon pitemmältä ajalta. Sen kans on ollut vaan niin helppoa kaikki.

Ensimmäisinä päivinä kun tapahtui jotain epämiellyttävää (tarvi kieltää tekemästä jotaki) niin pentu otti ja paineli ulkona piiloon. Toisena iltana jouduin sitä hetken etsimäänkin ulkoa ennenkö löysin pennun piiloutuneena heinikkoon. Onneksi se oli ensimmäinen ja viiminen piiloutuminen, olin melko paniikissa sitä etsimässä pimenevässä illassa.

Hilppu ei pelkää isoja koneita, kuorma-autoa, pyörökuormaajaa tai traktoria. Mielellään lähtee kyytiin kun niillä ajetaan. Kovat äänet eivät myöskään hätkäytä neitiä juuri lainkaan. Porakonetta ja moottorisahaakin on tullut tutkimaan kohta jo liian läheltä. Välillä saanut pukata pois ettei ole kirsu välissä. Jokseenkin liiankin utelias ja rohkea välillä.

Tyhjää neiti ei haukuskele, välillä kokeilee komentaa isompiaan mutta sekin loppuu kun kieltää. Hihnassa ollaan koetettu välillä reenata liikkumista ja eilen otettiin ihka ensimmäiset pönötysreenit ulkona. Se oliki paljon jännempää pihalla kuin sisällä. Häntä ei pysynytkään niin ilosesti selän päällä mitä se sisällä tekee, mutta eiköhän sekin pysy kun reenataan vaan enempi.

14vk

'Siskokset' seikkailee

Sunnuntai aamuna minun sisko yllätti meät ja tuli poikansa ja Shiron kanssa kyläilemään. Mikä ihana tekosyy lähteä porukalla metsään kun vielä kelikin oli samaa mieltä meidän kanssa. Rakastan näitä syysilmoja. Kesän kuumuus ahistaa minua suunnattomasti ja näin syksyn tullen sitä herää itekki henkiin. Jaksaa paremmin kun kelien ahistava kuumuus ei hiosta jo valmiiksi. Syksyn hiljalleen kasvava väriloisto on jotain niin kaunista.

Shiro ja Hilppu tulivat nyt paljon paremmin toimeen keskenään kuin pari viikkoa sitten. Shiro oli hirveästi härppimässä pientä kaveriaan nenuun ja toista ahisti isompi valkea karvakasa joka liikkui kauheaa vauhtia kohti ja poispäin koko ajan. Hilppu on kerennyt kasvaa jo sen verran että Shiron laukkomiset oli jo itselleenkin samaa tuttua sekoilua, kaksin aina kaunihimpi?  

Kyllä oli karvakasoilla hauskaa päästellä, Ukko varsinkin nauttii suunnattomasti kun saa juosta vaan päämäärättömästi pää viidentenä jalkana. Tytöt kovasti sen kintereillä ja välillä törmäten mutta törmäyksistähän tulee tunnetusti vaan lisää vauhtia, joskin eri suuntaan.

Isä ja tytöt karkaamassa ;)

Lumo thö mummokoira oli kovinkin innoissaan ja kerrankin kameralle iloista naamaa näyttävä riekkuja. Pennut tuntuu tuovan mummoonkin lisävauhtia. Vaikka Lumo tällä hetkellä onkin hyvässä kunnossa ja sen "sairaus" on pysynyt kurissa, tuntuu se silti välillä häirittevän normaali arkea. Lääkitys ei enään ole vaihtoehtona mummolle kun niistä meni koko koira vaan omiin maailmoihinsa ja todella, todella väsyneeksi. Mutta seuraillaan vielä mummon tilannetta, mihin suuntaan tämä elämä tästä lähtee voittamaan. 

Shiron ja Ukon ajattelin ilmoittaa lappalaiskoirien syyserkkariin. Saapa nähä mitä siitäkin tulee. Ukko on samaiselta tuomarilta viime talvena hakenut kehästä H:n, mutta käydään kokeilemassa mitä mieltä se on herrasta tänä syksynä, lähes vuoden jälkeen.

Shiro lähtee käymään ensimmäisessä näyttelyssään. Hauskaa. Tulevaa ajatellen on ollut puheissa ilmotella Shiro ja Hilppu messariin molemmille päiville, sinne kun ollaan lähdössä tänäkin vuonna. Ja mitä mahtavimmalla porukalla taas! Huisia, ei malttas joulukuuta odotella!

Kamera mies ei ole koskaan oikealla hetkellä räpsimässä. Shiron pönötyksiä kokeiltiin kuvailla, pitäis Hilpustakin koittaa saada oikeanlainen seisonta kuva. Ei ne nämäkään mitään priimaa ole, mutta saa selvää koirasta kuitenkin.

Miehtakin pönötteli yksinään

Ukko on saanut massaa tänä kesänä. Se ei ole sellainen "rimpula", vaikkei se Kätkään verrattuna ole koskaan rimpula ollutkaan. Tänä syksynä se kuitenkin on paljon muhkeamman näköinen mitä viime syksynä. Tosi edustavia syksy kuvia havunneulaset koristeena, hihhih.

Kätkä on tosiaan viettänyt kesää innokkaasti aksaten Kainuunkylässä Lauran huipussa hoivassa. Siellä se tulee olemaan jatkossakin kun tämä järjestely on helpottanut kovasti pariskon treenaamista ja kisoissa käymistä. Ainiin, pakko juoruta sen verran että kisaaminen on alkanut varsin hyvin. Jokaisessa kisassa koirakko on päässyt sijoille, ei huonosti herra poroherralta!

Kuva: Laura V.

Kähmä testailemassa Stemman tuotteita. Kuva; Laura V.

Ja Lihkku lähti heinäkuussa Myrskylään isänsä, mummonsa ja tätinsä mukaan reissaamaan. Vielä on arvoitus kuinka kauan valkonaamainen hymylappalainen siellä on, mutta kivaa tuntuu olevan. Mätsäreissäkin oli kerenneet jo käymään ja rallytokoonkin olivat suunnitelleet menoa, kivaa!

Kovasti on molempia koiria kotona ikävä, mutta kun tiedän missä ne ovat ja kuinka hyvässä hoidossa ne ovat ystävilläni, niin ei ole hätää koirilla, eikä mulla. <3