Piraattiporojen vaelluspaimennusleiri 8.-9.9.15

torstai 10. syyskuuta 2015


Juttuja, kuvia ja touhua olisi vaikka kuinka. Ja on ollut vaikka kuinka. Nyt on ollut kyllä viimeiset pari viikkoa niin kiireistä etten ole kerennyt koneella istumaan.

Maanantaina ystäväni tuli koiriensa kera Myrskylästä meille lomailemaan. Loman alkuun oltiin varattu kahden päivän lammaspaimennus leiri. Tiistai aamuna pakkailtiin koiria ja tavaroita autoon. K:lta lähti kaikki kolme koiraa, kaksi narttua ja uros. Omista pääsi tällä kertaa mukaan Lihkku ja Miehta. Viiden piraattiporon lauma suuntasi siis kuononsa kohti Saajomannua. 


Paikalle päästyään siirreltiin tavaroita omasta autosta leirin pitäjän Minnan autoon. Autolla oli tarkoitus viedä tavarat, vedet yms. yöpymispaikkaan, Vuoksuvaaran porokämpälle. Me koirien kera otettiin 30päinen lammaslauma paimennettaviksi ja lähdettiin suuntaamaan metsiä ja tienvartta pitkin kohti kämppää 7km verran. Lammaslauma oli tosi jähmeä alkuun ja tuntui että meidän ensikertalaiset paimenet oli aluksi vähän hukassa ja kiihdyksissä. Ensimmäisen vartin jälkeen homma alkoi kuitenkin toimia ja jokainen koira löysi paikkansa liikkuvan lauman ympäriltä. Meän paimensakista Miehta oli ainoastaan käynyt jo aiemmin paimentamassa lampaita niin kentällä kuin metsässäkin. Mukana oli myös apukoira Sora, Minnan nuori australian koolie.



Lampaiden kanssa matkattiin siis metsää pitkin, kilometrin verran valtatietä missä pysäyteltiin muutamat autot jotta ne varmasti eläimet tien varrelta hoksaavat. Pysäheltiin välillä ja annettiin lampaiden syödä ja pitempi tauko pidettiin järven rannalla jotta lampaat saivat hyvän tovin märehtiäkin. Poroaidalle päästyämme illalla laitettiin lampaat poroaitaan yöpymään ja itse suunnattiin koirien kanssa vanhaan porokämppään yöpymään. Me K:n kanssa kävimä ruokkimassa ja viemässä vedet lampaille ja Minna taiteili tulen sillä aikaa mökin takkaan. Ilta istuskeltiin höpöttäen kaikenmaailman asioita takkatulen äärellä, makkaraa paistettiin tottakai sekä koirat ruokittiin. Loppujen lopuksi jokainen nukahti hyvin tyytyväisenä.


Yö nukuttiin hyvin, aamulla hetken kuvailin koiria ulkosalla. Kahvien ja aamupalan jälkeen suunnattiin hakemaan lampaat aidasta ja lähdettiin vaeltamaan kotia kohti.


Kotimatka sujuikin joutuisammin. K:n koirilla sekä Lihkkulla oli selvästi nyt syttynyt ihan uusi lamppu hommaan ja lampaiden siirto sujui koirilta paljon paremmin. Jokaisella oli taas oma paikkansa lauman ympärillä, sekä yksi tai kaksi koiraa oli hetkittäin lammaslauman edellä jarruttelemassakin ettei lambit mene liian vauhdilla. Taas pideltiin taukoja ja yksi pitempi tauko samalla rannalla. Jokatapauksessa kelloa katsottaessa kotimatka "lyheni" tunnilla verrattuna menomatkaan.


Jokaisella paimennus kerralla sitä oppii omista koirista jotain uutta. Niiden käyttäytymisestä ja kaikesta. Pää oli kyllä kotia lähtiessä taas niin täynnä uutta tietoa ja taitoa, että näitä sulatellaan vielä parin viikon verran varmasti.




Niin hienot tytsyt oli kyllä niin hienoja. Kumpiki teki töitä ihan koko ajan tosi hyvin, kyllä oli väsynyt lauma kotona.



Tänään on sitten jälleen Kätkän aksareeni päivä, jonne kohta suunnataankin. Ukko pääsee viimein tulevana maanantaina paimentamaan ekaa kertaa. Jännällä ootellaan!

Ihan ERI Ukkeli

sunnuntai 30. elokuuta 2015


En tiiä mistä alottais! Lauantaina käytiin Rovaniemellä ryhmiksessä Ukon ja Kätkän kanssa. Mie vähän ressasin Kätkän esittämistä kun se provosoituu toisista koirista niin helposti ja alkaa räyhäpetteriksi. Alku ilmottautumiset meni yllättävän hyvin jonossa ollessa, vaikka mulla oli kummatki herrat narun nokassa. Kerrankin Kätkä käyttäytyi suhteellisen asiallisesti. Kehän laidalle mentäessä se vähän provosoitui jostain koirasta ja meinasi kärähtää Ukolle sen vuoksi, mutta sain sen aisoihin ajoissa.


Kehän laidalla siskon kanssa vielä kuivailtiin Ukosta pusikon jälkeiset vedet pois ja harjailin jaloista ja vatsan alta hiekkoja vähemmäksi. Ukon kasvattajat kävivät myös moikkaamassa meitä. Oli mahtavaa kuulla kasvattajiltakin että koira on upeassa kunnossa, eikä kuuleman uskoisi samaksi koiraksi minkä on viimeksi nähnyt. On saanut vähän massaa ja lihastakin yllensä. Kätkästä ei ikävä kyllä saatu nyt yhtään uutta kuvaa.


Kehät pyörähti käyntiin kympiltä, joten sain juosta Kätkän kanssa kehään melkein suoraan. Yllätykseksi Kätkä käyttäytyi tosi hyvin. En vain saanut siitä tarpeeksi liikettä esiin näillä omilla lyhyillä kintuilla juostessa. Se kuitenkin seisoi hyvin ja antoi tuomarin katsoa hampaat ja muut. Vähän se kerkesi tuomaria pussata, ehkä paremman arvostelun toivossa? Ehkä se ei ihan tuottanu Kähmän toivomaa tulosta, mutta mie olen tyytyväinen. Nyt ei moitittu turkkia lainkaan, tuomaria eniten häiritsi pehmeät korvat. Nämä jäävät nyt toistaiseksi Kähmän viimeisiksi näyttelyiksi. Arvostelu:

" Oikeat mittasuhteet. Kokoon nähden riittävä luusto. Riittävät pään linjat. Hieman leveälle kiinnittyneet, varsin pehmeät korvat. Hyvät tummat silmät. Hyvä kaula, ylälinja. Niukka eturinta. Oikean mallinen rintakehä. Polvikulma saisi olla selvempi. Hieman pitkät käpälät. Askel saisi olla terhakkaampi. Turhan kippura häntä.
AVO-H
Leni Finne

 
Kerkesin Kätkän kanssa kehästä sopivasti pois kun Mia oli menossa Ukon kanssa kehään. Ukko esiinty taas tositosi hyvin, vielä paremmin kuin mätsäreissä. Mia esitti sen näyttelyiden eka kertalaiseksi ihan super hyvin. Ukko kyllä yllätti meidät kaikki kasvattajaa myöten ihan totaalisen ällöpositiivisesti napaten kehästä ERIn! Ihan mahtava homma. Tässä arvostelu;



" Hyvä liike, järeä ja hieman voimakas poskinen pää. Taittokorvat. Rungoltaan sopivan voimakas. Mittasuhteiltaan oikea. Raajat sopivan voimakkaat. Takasissa pihtiä. Turkki voisi olla hieman pystympää. Oikea hännänkanto.
AVO-ERI 2
Raimo Viljanmaa




Tästä on hyvä jatkaa! Mielenkiinnolla kohti uusia näytelmiä.

Uimista ja aksaa

torstai 27. elokuuta 2015

Niin pitkän viikonlopun jälkeen koitti meidän kauan ootettu paimennuspäivä, maanantai. Ikävä kyllä maanantai päivästä tuli liian kuuma päivä, joten paimennus peruttiin. Koko päivän lämpöasteet huiteli +25:ssä, joten iltakin olisi liian lämmin juoksuttaa lampaita eikä koiratkaan oikein jaksaisi töitä tehdä. Paimennus siirtyi siis syyskuulle.


Ukko oli minun kanssa kuitenkin päivän kaupalla, ihana tyyppi. Asiakkaat otti kaikessa rauhassa vastaan hötkyilemättä ja moni siitä tykkäsikin. Jos asiakas päätyi rapsuttelemaan Ukko istahti viereen " Jees, tää on kivaa ". Mutta mikäli asiakas vain tervehti koiraa ääneen, tuli Ukkeli takaisin tiskin taakse makoilemaan.


Keskiviikkona meillä oli tiedossa agilityn epikset Kainuunkylän kentällä, ekaa kertaa koskaan. Ajelin jo iltapäivästä Lauran tykö. Suunnitelmissa oli käyttää Ukko ja Larpan Rymy ensin lenkillä. Keksittiin että käytettäisiin koiria uimassa, joten nokat kohti rantaa. Ukko on kyllä niin mainio, sen kanssa touhuaminen on päivä päivältä mukavampaa. Rymy yritti vähän murahella kotitiellänsä, mutta Ukko ei näitä murahteluja noteerannu yhtään mitenkään. Katteli vaan että siinäpä örähtele, ei kiinnosta. Lenkilläkin Ukko käveleskeli tosi nätisti jo, eikä roikkunu hihnassa niinkö monesti tekee varsinkin alkulenkistä intoa puhkuen. Rauhoittui nopeasti kävelemään nätisti.

" Oo siellä vaan... "

" En kyllä tonne mee, hullu jätkä siellä.. "

" No ehkä nyt sitte kuitenkin.. "


Rantaan päästyämme Rymy loikki suoraa päätä uimaan ja keppiä hakemaan. Ukko ensin vähän katteli vettä, mutta jolkotteli kyllä rantaveteen varpaansa kastelemaan. Kumpikin meistä Lauran kanssa "bloggaajina" haluttiin uusia kuvia joten Rymyn uinnin jälkeen Laura otti Ukon liinan ja houkutteli jätkää vähän syvemmälle. Menihän se vatsaa myöten ja siitä vielä ihan että pikku pätkän ui oikeasti, ja nauravalla ilmeellä juoksi takaisin rantaan. Hauska koira, eiköhän siitä vielä uimari tule. Kun ei tuo vesi näyttäny sen mielestä niin vastenmieliseltä :)

Vesipeto Rymy.





Äijät

Aksa kentälle porukkaa tuli ihan kivasti ja ite "talkoilin" kuvatessa jokaisen suoritukset. Kaikilla oli hauskaa niin kuin asiaan kuuluukin. Kätkä oli (normaalista poiketen) koko odottelu ajan autossa Ukon kanssa. Tästä se selvästi veti kierroksia vähän liikaa ja oli radalla oikein omituinen otus. Hyviä pätkiä tuli kyllä mutta radat kokonaisuudessaan ei olleet kovin hyvät, näin omistajan näkökulmasta (joka ei ymmärrä aksasta oikeasti yhtään mitään). Mutta tuli sieltä joltain radalta kuitenkin sijotuskin, tosin en muista miltä. Pieni raksurasia oli palkintona. Kaikesta sähläilystä huolimatta kaikilla oli mukavaa.

Katso videolta kuinka Kätkä näyttää mallia miten Tuomaria halataan!

Eilen oli normaalit treenit Pellossa. Kätkä oli huomattavasti paremmin "oma" itsensä radalla kuin mitä se keskiviikkona oli. Hiljaa hyvä tulee, reeniä reeniä lisää. Eikä passaa poiketa meän rutiineista kisapaikoillakaan ettei sillä mene pasmat enempää sekasin. 

" Ai reeneihin?! "                                         " Kyllä Kiitos! "


 
Kuvat ottanut Krista Haataja. Ethän kopioi luvatta!
Ulkoasun tarjoaja Desinger blogs, muokkaukset Viivi 2017